Sheep

Kuva

Ei tässä mistään lammaslapsesta kuitenkaan ole kyse. Sheep on mun 2 vuotias liisinkihevonen. Miksi hevosta sitten kutsutaan lampaaksi? Se onkin pitkä tarina.

Puolisen vuotta sitten täällä oli vaihteeksi vuotiaiden hevosten huutokaupat. Nuo hevoset kääntyivät melkein heti huutokaupan jälkeen kaksivuotiaiksi (täällä hevoset ikääntyvät aina elokuun 1. päivä). Kyseiseen huutokauppaan oli eksynyt muua nainen, joka enemmän ja vähemmän (gröhöm.. enemmän) nauttittuaan päätti huutaa itselleen kolme hevosta. Kaikki suhteellisen halpoja muutaman tonnin hevosia. Tuo nainen päätyi ostamaan myös Sheepin. Minä en liittynyt tähän vielä millään tavalla tässä vaiheessa.

Kyseinen nainen on alunalkujaan kotoisin Perthistä, mutta muuttanut sitten itäpuolelle Ausseja. Nyt hän pamahti keskellä huutokauppoja ja osti läjän hevosia. Kerrottakoon että ennen Perthiin saapumista nainen oli juuri ostanut itäpuolelta 2 muuta hevosta jotka sitten siirti myös Perthiin. Nainen onnistui löytämään Ascotista pikaisesti pienen tallin johon hän majoitti hevosensa. Tässä vaiheessa kulki jo paljon huhuja (ai mitenniin Ascot on pieni kylä ja kaikki juorut kulkee valonnopeudella?) naisen hulluudesta ja järjettömyydestä. Kuulemma hän joutui lainaamaan naapuritallista rehuja hevosten saapuessa, kun ei ollut tajunnut niiden tarpeita etukäteen… Kas kummaa! Nainen kertoi minulle sitten myöhemmin, että hänellä ei ollut mitään paikkaa missä asua, joten hän nukkui ekat päivät tallissa karsinassa. Hän oli kuulemma muuttanut Perthiin, ostanut $12 tonnin auton, hevoset ja siihen meni naisen rahat.24

Nainen onnistui saamaan jotain varusteita ja luotolla ruokaa hevosille. Eräs irkkupoika Tom täällä alkoi sitten kouluttamaan paria näistä hevosista. Sheeppiä Tom ei ehtinyt työskennellä kuin parin päivän ajan. Sheep oli kuulemma ollut ekoina parina päivänä niin paha, että Tomia pelotti ajatus hevosella ratsastamisesta. Ekan kerran mahavyötä laittaessa hevonen oli hypännyt pystyyn ja hutassut kaviolla naamalle, ennen kuin aloitti mielettömän pukittelun. Tom on siis erittäin hurjapäinen ratsastaja jota ei juuri mikään pysäytä. En ole varmaan koskaan aikaisemmin kuullut Tomin sanovan että ajatus hevosella ratsastamisesta pelottaisi. Minä itse asiassa näin Tomin kerran työskentelevän Sheepin kanssa, tuolloin vielä tietämättä mitä tulevan piti, muistan vain Tomin vauhkoavan miten hullu se hevonen oli…

No sitten eräänä päivänä olin tallilla ja yllätykseksi Tom soittaa ja kysyy olisko tallissa tyhjää boksia. Tom kertoi että oli ollut työskentelemässä Sheeppiä ja kun oli viemässä hevosta takaisin talliin – se olikin lukossa. Tallin omistaja kieltäytyi päästämästä Tomia talliin hevosen kanssa. Sanoi että Sheepin omistaja ei ole maksanut tallivuokraa, eikä naista saa kiinni millään ja mistään, että hevonen ei tule takas talliin ennenkuin maksut on maksettu. Tom jätettiin siis syyttömänä mihinkään vastuulliseksi vieraasta hevosesta jota hänet oli vain palkattu työskentelemään. Onneksi mulla oli tallissa vielä yksi tyhjä karsina johon otin hevosen huostaan toviksi.

Sheep kuvassa vasemmalla puolella.

Sheep kuvassa vasemmalla puolella.

Syy, miksi Sheeppiä kutsutaan Sheepiksi ratkeaa tässä kohtaa. Tuo ainut vapaa karsina oli karsina jossa yksikään hevonen ei ollut pariin vuoteen asunut. Sitä ennen siinä asusti ihan oikea määkivä lammas. Kun hevosella ei ollut muuta nimeä, alettiin sitä kutsua lampaaksi. Tosin jos olisin tuolloin tiennyt oikeasti päätyväni ottamaan kyseisen hevosen itselleni, olisin kenties kutsunut poikaa jollain muulla nimellä. Mutta anettua nimeä, edes lempinimeä ei voi lähteä enää jälkikäteen muuttamaan kun sitä on kerran oppinut käyttämään.

Sheep päivää ennenkuin siitä tuli minun polle.

Tästä alkoi minun ja Sheepin yhteinen taival. Kuukausi tekemättä mitään ja kaikki massa ehti tippua pojan päältä..

Heti hevosen talliin tultua aloin vitsailla, että jos nainen ei halua Sheeppiä niin minä voin sen ottaa. Tykkäsin Sheepin ulkonäöstä ja olemuksesta heti kättelyssä. Tosin puhuin tuolloin vielä täysin vitsillä, oletin tietysti että asiat ratkeaa ja nainen haluaa pitää hevosensa. Tom sanoi koko ajan että ota vaan hevonen, hän ei sitä halua, se on ihan hullu. Minua ei tuo ajatus haitannut, tykkäsin ulkoisesti hevosta niin paljon ja muutenkin ori oli niin lutuinen.

Tomin muutti kohta puoliin taloon jossa oli muutama karsina takapihalla ja vei Sheepin sinne mennessään, kunnes asiat saatiin ratkaistua omistajan kanssa.

Kuukauteen ei naista saatu kiinni. Onneksi Ascotista löytyi muutamia ihmisiä jotka olivat valmiit huolehtimaan muista naisen hevosista, joten yksikään ei joutunut sen puolesta kärsimään. Lopulta nainen tuli takas maisemiin, missä lie huumehörhöissä ollut poissaollessaan, jutut oli ainakin sen mukaisia. Raukkaparka ei ollut sitten tajunnut miten paljon hevosten ylläpito maksaa. Naisella oli haaveet reenata hevoset itse ja kaikkea, mutta joutui lopulta luopumaan kaikista hevosista. Tällöin Sheeppiä tarjottiin mulle, koska olin siitä koko ajan sanonut miten tykkäisin sen ottaa itselleni. Sheep on erittäin varhaiskypsä hevonen, joten ajattelin että ei tässä voi hirveästi hävitä jos liisaan hevosen kolmeksi vuodeksi. Ja näin Sheep tuli takaisin mun talliin.

Sheepin omistajanainen halusi pitää hevosen oriina hinnalla millä hyvänsä. Olin ajatellut joka tapauksessa ruunata hevosen, mutta uskoin alkuun, että sen voisi tehdä vähän myöhemmin. Sheep oli alkuun sellainen mussukka. Pari päivää paremmalla ruokinnalla mun tallissa (oli tiputtanut aika paljon painoa edeltävän kuukauden aikana) Sheep muuttui hiljaisesta ja kiltistä mussukasta niin kiimaiseksi oriksi. Kirjaimellisesti kaksi päivää katsoin hevosen touhuja. Nyt sitä ei ei pystynyt pitämään minkään muun hevosen karsinan vieressä ja itsekseenkin ollessa se kosketteli itse itseään ja kiljui itselleen. Isommassa jaardissa se ravas taukoamatta ja siitä tuli ihan räyhä. Otin puhelimen käteen ja tylysti ilmoitin omistajalle että nyt lähti pallit. Seuraavalla puhelulla sovin eläinlääkärin kanssa ruunauksesta seuraavalle aamua.

Seuraavana aamuna pitelin hevosen jalkoja pystyssä ja varmistin vieressä katsomalla että lähteehän sieltä jalkojen välistä ihan kaikki ulos. En voi sanoa kuin että luojan lykky että ruunasin tuon hevosen. Vielä 6kk myöhemmin toisinaan hevonen käyttäytyy täysin kuin orii. Monet ihmiset on kyseenalaistanut ruunaustoimenpiteen ja väittävät mulle että se on ori. Pakko sanoa, että en aina itsekään uskoisi jos en itse olis omin silmin todistanut kahden pienen pallin poistamista. Eihän tuota oriina enää käsittelisi kukaan. Tarpeeksi hankala tuollaisena kuin nyt on.

Kouluttaminen oli pitkä rupeama. Sheepin vyön seudun alue oli niin mielettömän arka, että pienikin kosketus sai hevosen värähtämään. Käytin 3kk aikaa siihen että hevonen oli lopulta ratsastettu muutaman kerran pyöröaitauksessa. Kuinka monta kertaa satula lenti maahan ennenkuin se saatiin tiukattua, sitä en osaa kertoa. Käytin tunteja päivittäin, kaikenlaisia keinoja, parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, mutta ei. Hevonen ei kerta kaikkiaan millään ikinä tottunut vyöttämiseen. Kun vyön lopulta sai kiinni, sitten kaikki oli ihan hyvin, hevonen toimi kuin unelma, täydellinen ohjasajettava ja ratsastettava, mutta vyöttäminen oli ihan kuolemaksi.

Kun Sheep oli ratsastettu muutaman kerran, päätin lähettää pojan laitumeen muutamaksi viikoksi. Samaan aikaan samaan laitumeen lähti naapurivalmentajalta vanhempi ruuna Flea, joka taisi näyttää Sheepille kaapin paikan. Sheep tuli laitumesta vähän tyynempänä poikana kuin sinne lähtiessään. Viikko töiden alun jälkeen Sheepin pystyi satuloida katoksella ja hypätä selkään ilman että hevonen kajahti yläilmoihin. Mikä helpotus! Jotenpa reenit alkoivat.

Tähän päättyy Sheepin tarina osa 1. Muuten menee liian pitkäksi tekstiksi, joten seuraavaa osaa Sheepin ensimmäisestä valmennuskaudesta saatte odotella hetken aikaa 🙂 Koitan saada pienen videonkin ladattua Sheepistä.

uutta projektia etsimään..

Toukokuisia terveisiä! Olen harkinnut Suomeen muuttoa tässä useamman kerran (en oikeasti!!!!) kun täällä on lämpötilat tippunut ja sateet alkaneet. Täällä siis mennään tiukasti kohti ankeaa talvea.. Toukokuu täällä on ollut kuulemma ennätyskylmä ikuisuuksiin.. Ylihuomenna pitäis tippua yöllä neljään asteeseen, huomenna ja tänä yönä tulee vettä taas vaihteeksi.  Että vähän käy kateeksi kun kaikki laittelee niitä ihania kesäkuvia ja Juhannusjuttuja sieltä Suomesta!

Spidermanin lähtötilanne, vinttikoira :)

Spidermanin lähtötilanne, vinttikoira 🙂

kaunis spidie

kaunis spidie

hämis kuukausi sitten, niin komea :) ja näyttää niin paljon paremmalta!

hämis kuukausi sitten, niin komea 🙂 ja näyttää niin paljon paremmalta!

Paikallinen talvi ei kuitenkaan ole niin paha kuin Suomessa. Toisaalta olis kiva että olis lunta, mutta talvi täällä ei juuri Suomen kesää huonommaksi jää, toisina päivinä jopa paremmat kelit. Lämpötilat voi talvellakin olla päälle 20 astetta eikä ne yksittäisten öiden -1’C asteet  niin paljon harmita. Vesisateita riittää (tuollaisina päivinä olis kiva kun olisi siistissä sisätoimistotyössä!), mutta välissä on sitten ihan hienoja kelejä. Mulla on paha aavistus että tästä talvesta tulee runsassateinen.. ei oo vielä pahimmat sadekuukaudet päällä ja jo on tullut vettä ihan kiitettävästi.

Se niistä säätiedotteista.

Tallin asukkeja, harmaa Garyn polle (kisoissa huomenna) ja mulla reenissä oleva "skippy" 2v ruuna,

Tallin asukkeja, harmaa Garyn polle (kisoissa huomenna) ja mulla reenissä oleva ”skippy” 2v ruuna,

Garyn kilpailematon 3v ruuna "squeek", mulla reenissä myös

Garyn kilpailematon 3v ruuna ”squeek”, mulla toistaiseksi reenissä myös, gary ottanee itselleen lähempänä starttia.

Garyn 3v ruuna "bubble", kärsii synnynnäisistä polvivaivoista ja lomailee tällä hetkellä

Garyn 3v ruuna ”bubble”, kärsii synnynnäisistä polvivaivoista ja lomailee tällä hetkellä

Viimeksi kerroin uudesta tuttavuudesta, Hämähäkistä. Oltiin jo tosi lähellä tositoimia, mutta koska näköjään mitään ei voi saada liian helposti, suunnitelmat meni päin puuta. Silloin kun hämis tuli taloon, arvelin että sillä on pienen pieni vanha vamma vas. etusen jänteessä (ilmeisesti kolahtanut joskus kun siinä on pieni pläntti valkoista karvaa), mutta en tutkinut sitä sen tarkemmin kun en nähnyt siihen syytä. Poni lähti laitumeen ja tuli takas talliin 6 viikkoa myöhemmin. Aloiteltiin reeni tosi hiljalleen, saatiin poika uusiin kilogramma lukemiin (lue: näyttämään hevoselta eikä vinttikoiraluurangolta) ja hiljalleen alettiin korjaamaan vanhoja kengitysvirheitä.

Alkuun hämiksen kaviot oli pahasti kipeät, mutta ajan kanssa päästiin niistä ylitse. Hevonen ei vieläkään tuntunut kympiltä käteen. Taivutettaessa reagoi molemmista vuohisnivelistä. Piikitettiin ennenkuin alettiin hiittaamaan viimeistelyjä. Hevonen ei senkään jälkeen tuntunut 100%. Mitään ulkoista vammaa, lämpöä, pulssia tms. ei enää tuntunut löytyvän. Hakkasin hetken päätä seinään. Alkuperäinen treenisuunnitelma pitkittyi entisestään. Pari viikkoa sitten vas. etusen vuohinen keräsi yllättäen nestettä, nousten ylöspäin jalkaa ja näytti että jänne olis reagoinut myös.

Mulla reenissä oleva 3v "sarvikuono" tai omistajan mukaan "prince".

Mulla reenissä oleva 3v ”sarvikuono” tai omistajan mukaan ”prince”.

Skiphead! Skippyllä on reikä päässä :)

Skiphead! Skippyllä on reikä päässä 🙂 Taitaa järki karata päästä!

Kutsuin lekurin paikalle, jonka mukaan nivelessä on vaan tulehdus joka hoidettiin muutamassa päivässä pois. Noh, nesteen laskettua jänteessä näkyi yhä selvemmin paukama. Lekuri tuli taas tarkastamaan ja sanoi ”se on vaan paksua nahkaa, ei huolta ei toi mitään ole”. Luonnollisesti halusin uskoa lekuria vaikka mieltä kalvasi.. Olihan siinä selkeästi paksua nahkaa, mutta sen alla oli paukama. Varovasti jatkoin hevosen liikkuttelua, luottaen eläinlääkäriini. Parin päivän jälkeen kutsuin lekurin paikalle uudestaan ja vaadin jänteen skannauksen. Ja tittidii. Siinä meni mun tavoitteellinen rahantekokone. Hoidattamalla nyt olis 35% mahdollisuus (kalliilla keinoilla jopa 40-50%) saada jänne vielä kestämään kovaa reeniä, mutta ei ole riskin ja rahan arvoista. Kyllä vituttaa, en enää ikinä usko lekureita vaan kuuntelen mitä oma pää näkee ja vaadin hoitoa sen mukaan..  eniten vituttaa että itse menin uskomaan lekuria….. paksua nahkaa jep jep..

Halusin pitää Hämiksen itsellä ratsuna myöhemmin (jalka tulee kestämään perusratsujuttuja täysin mainiosti, mutta ei kovaa reeniä), mutta ajoitus ei vaan ole oikea. Joten poni lähtee myyntiin (ilmaiseksi hyvään kotiin) nyt ja jos ei sitä kukaan tuollaisena halua niin sitten 3-4kk laidunlomalle ja katsotaan mitä sitten tehdään. Jos olis kyseessä ilkeä tai millään tapaa huonotapainen hevonen niin laittaisin lyijyä silmien väliin. Spidie on kuitenkin aivan liian kaunis, ihana, luppana ja ihmisrakas enkelilapsi, joka ansaitsee löytää mukavan kodin jostain 🙂 Ja itsellä etsinnässä uusi projektihevonen…

Tältä spiderman näyttää tänään. Nyt on kertynyt vähän jo ylimääräistä painoa ja poika näyttää tukevalta, kun ei oo viikkon tehnyt mitään ja sitä ennenkin oli viirusta ja muuta jalkavaivaa jotka pysäytti reenamista..

Tältä spiderman näyttää tänään. Nyt on kertynyt vähän jo ylimääräistä painoa ja poika näyttää tukevalta, kun ei oo viikkon tehnyt mitään ja sitä ennenkin oli viirusta ja muuta jalkavaivaa jotka pysäytti reenamista.. Kuvassa näkyy hämiksellä on hämähäkin purema selässä !

Niin joo, Marttiponi masa-mainio löysi myös uuden kodin, onnea uudelle omistajalle! 🙂

Muutoin töissä on semirauhallista, ei mitään megakiirettä. Ihan muutaman päivän sisällä olis tosin 4 uutta varsaa aloitettava kouluttamaan, eli kohta on taas kiirettä 🙂

Töiden ohessakin on ollut tekemistä ja tapahtumaa, on ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä. Käytiin muutamissa upeissa häissä, on ollut kihlajaisjuhlia, synttärikemuja ja vaikka mitä.

Siinäpä jotain kuulumisia lyhyesti, sori oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin mutta alkaa olla nukkumaanmenoaika 🙂 Ensi kertaan, moikkelis vaan!

Cookie, mulla väliaikasesti tallissa kun hevosen oma reenari on reissun päällä. Tää on parempi hevonen, voittanut useita lähtöjä!

Cookie, mulla väliaikasesti tallissa kun hevosen oma reenari on reissun päällä. Tää on parempi hevonen, voittanut useita lähtöjä!

Maaliskuussa käytiin muutamissa häissä, tässä yksi kuva :)

Maaliskuussa käytiin muutamissa häissä, tässä yksi kuva 🙂

What’s happening in the land Down Under?

Riding:  The art of keeping a horse between you and the ground.  ~Author Unknown

Riding: The art of keeping a horse between you and the ground. ~Author Unknown

Joo joo joo. Ikuisia lupauksia blogin kirjoittamisesta. Totuus on että rutiniinomaisesta arjesta on tylsä ja vaikea kirjoittaa loputtomiin tekstejä ja vielä saada ne muotoiltua niin, ettei lukijat luovuta ensimmäisen kappaleen jälkeen. Silloinkin kun jotain jännenpää tapahtuu, ei sitten yleensä ole aikaa näpytellä. Lisäksi yritän pitää tämän blogin edes suunnilleen aihepiirissään, enkä tehdä tästä mitään ”mitä puin tänään päälle”- tai ”mitä tein tänään ruoaksi” blogia.

There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man.  ~Winston Churchill

There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man. ~Winston Churchill

Tässä sellainen nyt kuitenkin on. Tylsääkin tylsempi, tavallisen arjen blogiteksti. Mitään huumoripläjäystä ei ole luvassa, joten eteneminen omalla vastuulla.

Miksi innostuin nyt sitten kirjoittamaan? Sähkökatkos. Kuukausi sitten paikallinen sähköyhtiö ilmoitti joutuvansa vaihtamaan jotain tolppia tässä korttelissa, joka tarkoittaisi sähkökatkosta. Minä tietysti unohdin tuon tyystin. Ajelin töistä kotiin ja näin ihan kodin kulman takana jonkun työmaan, mutta oletin sen liittyvän uusiin rakenteilla oleviin taloihin. Seuraavaksi ihmettelin miksei autotallin ovi aukea. Painoin ja painoin nappeja, ovi ei liikahtanutkaan. Vihdoin palaset loksahtivat paikoilleen pääkopassani ja muistin mistä oli kyse.

Muutaman kerran tultua käytyä rannalla hevosen kanssa, se on vasta elämää! :)

Muutaman kerran tultua käytyä rannalla hevosen kanssa, se on vasta elämää! 🙂

Jätin auton pihatielle ja marssin etuovesta sisälle. En käytä etuovea kovin usein, joten yllätyin miten täynnä tuulentuomaa roskaa (pääasiassa puiden lehtiä) meidän oven edusta olikaan. Siispä myöhemmin tänään joutunee tarttumaan luutaan.. Heti sisälle astuttua tunsin kuinka lämmin siellä oli, tietenkin, ilmastointi ei toimi ilman sähköä. Ja pimeää, tietenkin, valot ei toimi ja kaihtimia ei voi avata tai talo muuttuu saunaksi alle puolessa tunnissa. Nälkä kurni mahassa. Koko aamun on tehnyt kovasti mieli täysjyväpaahtoleipää, joten pistin leivät paahtimeen. Turhautuneena tajusin etteihän sekään vimpain toimi ilman sähköä. Jospa grillaisi uunissa, no eihän sekään toimi.

Avasin jääkaapin, ei valoa. Nappasin nopeasti mehutölkin. Ei passaa pitää jääkaapin ovia auki ennenkuin sähköt palaavat, sillä ei tiedä miten pitkään siinä menee ja tämä talo voi lämmetä näissä helteissä hyvinkin paljon ennen sitä. Jääkaappi ja pakastin täynnä tavaraa, ei olisi kiva nähdä kaiken menevän pilalle.

Tämä rukoilijasirkka vakoili auton sisäkatossa pääni yläpuolella kun ajelin kotiin yksi päivä..

Tämä rukoilijasirkka vakoili auton sisäkatossa pääni yläpuolella kun ajelin kotiin yksi päivä..

Söin pari hedelmää ja välipalapatukan. Mietin mitähän sitä sitten tekisi. Totutusti avasin koneen, vain tajutakseni ettei nettikään toimi. Kaikki tekeminen mitä keksin kotona, vaatisi sähköä. Tarvitsisi pestä pyykkiä.. myöhemmin siis. Imuroida pitäisi..myöhemmin siis. Kun ei muutakaan houkuttelevaa tekemistä ole, päätin kokeilla koneen akun kestävyyttä ja kirjoittaa blogia.  Loppuunkuluneesta akusta ei ollut pitkää iloa, joten teksti jäi kesken ja myöhemmin jatkettavaksi. Päiväunien aika.

Mitä on tapahtunut viime aikoina?

yritin saada Marttia laukkaamaan.. ravia vaan tössytti menemään!

yritin saada Marttia laukkaamaan.. ravia vaan tössytti menemään!

Suoraan sanottuna ei mitään ihmeellistä. Käytiin taas porukalla yks päivä Serpentiini Putouksella löhöämässä. Minä toin mukana pienen kylmälaukullisen eväsruokaa ja yritin niillä pakkosyöttää muita. Useimmat olivat tulleet vain nauttimaan prosenttipitoisia eväitä, eikä hedelmät ja naposteltavat ensin meinannut tehdä kauppaansa. Mutta kun oltiin useampi tunti siellä oleskeltu, taisi nälkä tulla muillekin ja pääsin vihdoin eroon eväistä. Osa porukan pojista leikkivät venäläistä rulettia hyppimällä n. 15m kallion jyrkänteeltä alla olevaan vesiputouksen muovaamaan lätäkköön. Hulluja ne on, mutta hengissä ne selvis. Kiva päivä, kotiinviemisinä lievästi punottava iho.

Yhtenä sunnuntaina suunniteltiin lähtöä Pinnacleseille (kuvia), mutta tietysti luonnolla oli omansa sanottavana. Pohjoisesta merellä teki tuloaan tason 4 syklooni(alueellinen nimitys hurrikaanille, tuulennopeus jopa noin 200km tunnissa), joten oletettavasti pohjoiseen päin mentäessä keli oli tuolloin jokseenkin surkea.. reissu siirtyi siis seuraavaan kertaan, sitä odotellessa.

Harjoitusestekilpailut viime sunnuntaina. Hienosti meni, hypättiin 60cm ja 75cm

Harjoitusestekilpailut viime sunnuntaina. Hienosti meni, hypättiin 60cm ja 75cm

Piti ensi viikonloppuna lähteä tyttöjen kanssa ”roadtripille”. Ensin kohti ”Aaltokiveä” ja sieltä etelärannikon kaupunkiin nimeltä Albany yöksi. Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella rannikkoa pitkin takaisin Perthiin. Huollatin autoa 2 viikkoa sitten, mutta he antoivat vaan listan mitä pitää korjata, eivätkä sitten syystä tai toisesta kuitenkaan korjanneet listaamiaan vikoja. Onneksi ei ole kyse kuin kolmesta pikkuasiasta, mutta kaikki sellaisia, että olisihan ne kiva saada kuntoon ennen matkaa.

Niin joo, ne ketkä ei oo muuta kautta tiennyt, mulla on vaihtunut auto, ajelen nykyään sinisellä fordilla. Se on malliaan Territory, joka on siis ilmeisesti vain Australiaan suunniteltu malli. Nelivetoinen, syö kuin isompikin hevonen, vetää kahta hevosta riittävän mukavasti, ei liian iso. Ei varsinaisesti maasturi, mutta ei ole farmarikaan. Sellanen naisen näppärä vetopeli. Ikää mokomalla ei ole kuin 8 vuotta, joten tuolla pitäisi olla vielä paljon käyttövuosia jäljellä.

Palataan siihen roadtrippiin ja auton huoltamiseen. Niin, yritin heti seuraavana päivänä buukata samaan paikkaan aikaa, että korjaisivat ne viat sitten. Ei vastausta yli viikkoon. Laitoin uudestaan niiden nettilomakkeella viestiä. Nyt vastasivat vaan että edellisellä huololla on 6kk/10 000km takuu. Selvä homma, mutta entäs ne viat mitkä pitäis korjata? Noh, meinasin jo että en mene ko. puljuun takaisin, mutta tänään oli tullut varausvahvistus. Auto huoltoon huomiselle.

Noh, autojutut sikseen. Reissu kuitenkin peruuntui tällä kertaa, ei tosin autoriippuvaisista syistä. Katsellaan kuukauden päästä uudestaan.

Marttiponi osana katrilliohjelmaa kisoissa, meidän joukkue voitti tietysti!

Marttiponi osana katrilliohjelmaa kisoissa, meidän joukkue voitti tietysti!

Tuhma poni!

Tuhma poni!

Töissä on ollut hiljaista jo jonkin aikaa, aina tähän aikaa vuodesta tuntuu olevan. Ensi kuussa on kuitenkin suuret huutokaupat ja sadat uudet vuosikkaat tulevat pian koulutettavaksi. Tietysti kaikki haluavat ne koulutettua samanaikaisesti. Tyyntä ennen myrskyä, niinhän se taitaa olla. Kun koulutettavia varsoja ei ole ollut kuin muutamia, olen koittanut haalia ”pre-trainereitä”, eli hevosia jotka tulevat mulle pohjakuntoreeniin, ennen kuin siirtyvät niiden viralliselle valmentajalle.

Hevosen isoimpia hyppyjä tähän asti

Hevosen isoimpia hyppyjä tähän asti

En ole varmaan muistanut mainita myöskään, että vaihdoin talliakin tuossa jo jonkun aikaa sitten. Talli missä ennen pidin hevosia, sai uuden vuokralaisen, joka oli valmis vuokraamaan koko pytingin, joten minun tuli etsiä uusi paikka, enhän itse tarvinnut kuin alle puolet karsinoista. Siirryin siis Garyn talliin.  Tilat eivät ole aivan niin hehkeässä kunnossa, mutta onpahan 6 isoa ulkojaardia, ja karsinoita 4, eli hevosia mahtuu tarvittaessa enemmänkin. Pyöröaitaus löytyy pihasta myös, tosin sekin on hieman levinneessä kunnossa, joten oikeasti hankalien tapauksien kanssa on mentävä kuitenkin takaradan pyöröön.

Isoin este mitä Marttiponi on hypännyt. Lisää tiedossa!!

Isoin este mitä Marttiponi on hypännyt. Lisää tiedossa!!

Mun ratsuponi kulkee ja kehittyy oikein kivasti. Nyt on innostuttu hyppimään esteitäkin. Kovin rohkea ei poni ole, sillä kaikki uudet kummajaisesteet tullaan näyttävällä kiemurauralla kohti. Voipi kuitenkin olla että päädyn myymään ponin muutaman kuukauden sisällä. Sen vanha vamma vasemmassa takasessa estää tuomasta takapäätä alle, mikä tarkoittaa että tiilimuuri kolkuttaa nurkan takana niin koulu- kuin esteratsastuksen edistymisen tiellä.

Uus heppa on jo kiikarissa (kunhan se lopettaa kilpailemisen), mutta sitäkään tuskin tulee mun pysyvää hevosta. Se on kiva kaikin puolin, mutta sekään ei ole kovin iso, suunnilleen samaa koko luokkaa Marttiponin kanssa (n.160cm). Itsellä kun on pituutta, olisi kiva löytää hevonen joka itseasiassa näyttää hevoselta kun istun selässä.

Perjaatteessa olen sellaisen löytänytkin. Viimeiset 5 viikkoa laitumella viettänyt uusi tuttavuus ”Spiderman” tulee ensi viikolla takas töihin. Mutta noin 170cm säkäisellä Spidiellä on vielä jokunen startti toivottavasti juostavana, ennenkuin ruunalla edes ajatellaan ratsujuttuja.

Spiderman! Spidiestä lisää myöhemmin.

Spiderman! Spidiestä lisää myöhemmin.

Toistaiseksi kuitenkin Marttiponi pysyy tallissa, käydään muutamissa estekisoissa ja ehkä vielä jotain koululuokkiakin. Onpahan jotain tekemistä.

Siinäpä meikäläisen elämää tällä erää. Ei kovin mielenkiintoista, samaa rutiinia päivästä päivään. Ens kuulla olisi kaikenlaista tekemistä, Marttiponin kanssa valmennuksia, kisoja, laukkahevosten huutokaupat, ratsuhevosten huutokaupat, (mitään en osta, käyn vaan katsomassa!) yms. Ensi kuun aikana pitäisi koittaa saada itselle virallinen valmentajalisenssi…..  Maaliskuun lopussa odottaa kolmet häät joihin pitäis mennä, kaikki 7 päivän sisällä, lisäksi huhtikuun alussa olisi neljännet häät. Tiedossa on siis häävieras -mekkojen metsästystä..

Nostan hattua, jos joku ylipäätään jaksoin lukea tänne asti. Lopetan tähän ennen kuin tästä tulee romaani. Nähdään taas, toivottavasti hieman pikaisemalla aikavälillä. En lupaa, mutta yritän ensi kerralla kirjoittaa jotain kehittävää. Ideoita?