New year’s resolution

sori, pakollinen biitsiposekuva!

Daisy ja Helen

 

Sheep

Uuden vuoden lupauksesi voisin sanoa ”lupaan pitää lupaukseni” (blogin kirjoittamisen suhteen), mutta sen sijaan aion sanoa ”ei perättömiä lupaksia”.

Noh, onhan se jo hyvä saavutus (kai?) saada jonkin näköinen blogi ulos ennen kuin tämä vuosi päättyy. Lupasin ennen joulua, mutta kunhan nyt tämän vuoden puolella tuli ulos niin saatte olla kovin tyytyväisiä! Tiedätte kyllä miten

Daisy ekoissa kisoissa, Noora sträppää. Huomaan mun kisavärit! 🙂 Täällä jokaisella valmentajalla tai omistajalla on omat värinsä jotka jockey sitten pukee päälleen.

ahkera oon näitä kirjoittamaan. Mulla on ihan oikeasti aika paljon asiaa, mutta en tiedä mistä aloittais.

Ehkä merkittävin asia mitä täällä on viime kuukausina tapahtunut, liittyy töihin jälleen kerran. Minusta tuli lisenssöity laukkahevosten valmentaja täällä Ausseissa. Jeij. Hain lisenssiä jo aiemmin tänä vuonna, mutta rahatilanne ei ollut riittävä. (Nämä vaatii aika paljon rahaa olevaksi säästötilillä.) Sitten tuossa muutama kuukausi sitten hain uudemman kerran ja läpihän se meni.

Lisenssin saamiseksi täytyy olla vähintään 5 vuotta työkokemusta/koulutus, paljon rahaa tilillä, opetella säännöt ulkoa, kirjalliset suositukset vähintään kolmelta muulta lisenssivalmentajalta, läpäistä kirjallinen koe ja haastattelu, sekä näyttää puhtaat rikosrekisteripaperit. Tarkastajien pitäisi myös tulla tarkistamaan talli ja tehdä satulointikoe, mutta mun ei jostain syystä tarvinnut tuota osiota tehdä.

Pestään vielä pylly ennen starttia!

Puhelin pärähti ja RWWA:ne sihteeri kertoi iloset ja odotetut uutiset. Sen jälkeen mun touhu on helpottunut, saan nyt vihdoin toimia ja pyörittää yritystä täysin omilla nimillä. Tähän asti pitänyt oman tallin hevosia laitella vähän muiden valmentajien nimien alla ja aina ollut sitten kaiken maailman säätämistä samalla. Ensimmäinen oma polle starttas lisenssin saannin jälkeen heti seuraavalla viikolla. Tyypillisesti juoksi viimeiseksi!! Mutta se oli silti ihan hyvä juoksu, paljon huonoa tuuria ja vähän ongelmia, oltiin vain 1,5mittaa voittajasta joten ei paljon jääty, kiertämällä ei lähemmäs ehditty kun vapaa rata viimein aukesi.

Daisy keskittyy ennen erään aamun ratatyöskentelyä.

Toinen startti sitten olikin tosi hyvä, hevonen taas vähän pussissa mutta kun pääsi ulos, juoksi lentäen kolmanneksi. Kolmas startti meni ihan vituralleen, juoksunkulku meni ihan ylösalasin ja siitä ei ees tarvitse enää puhua. Neljäs startti oli sitten taas ihan täysi pettymys, siinä suu aiki päätä rapsutellen katseltiin kun hevonen ei mennyt mihinkään. Noh sitten selvis että tamma oli lyönyt itseään tosi pahasti, kun kengitys oli viikon myöhässä… niin tällä on vasen takajalka vähän sisäkierteinen liikkuessa ja on pidettävä lyhyessä kengässä tai muuten alkaa kolauttelemaan ja ei sitten juokse. 4,5 viikkoa oli liian pitkä kengitysväli.

Ekat kisat valmentajana. Ei jännitä ei yhtään!!

EI JÄNNITÄ.

Nyt viimisin startti oli taas tosi hyvä, hevonen juoksi vikaparissa ja tuli tosi kovaa lopun kun taas sai vapaata rataa lopulta, mutta ehti vain seitsemänneksi. Toiseksi nopein viiminen 600m kisassa voittajan jälkeen. Tuon startin

jälkeen hevonen on vaan parantanut otteitaan treenissä ja on oltu aika varmoja siitä että jos nyt vihdoin napsahtais parempi lähtöportti vaihteeksi (tähän asti tullut ulkoportteja pelkästään) niin voitais ihan oikeesti olla siellä voittokahinoissa. Nyt sunnuntaiksi katsottiin sille sopiva lähtö ja tänään aamulla olis ollut ilmoittautuminen, mutta perhanan hevoset kun mikään ei voi mennä putkeen.

Tamma ei pe illan jälkeen ole syönyt just mitään. Murr. Heiniä se syö, mutta ei väkirehuja. 1/4 mene alas mutta eihän sillä pitkälle pötkitä. Ei mitään muita ulkoisia oireita. Otettiin tänään aamulla verikokeet, tässä tuloksia siis odotellessa….

Sitten meillä on toinen polle, liisattiin 2v pojankloppi, joka ruunattiin sitten heti kun oli ihan lievästi veepää käsitellä. On se vieläkin, mutta ei sentäs hörhöttele kaikelle mikä liikkuu ja kilju karsinassa itsekseen. Siitä kerron joku toinen kerta vähän enemmän tarinaa, mutta Sheepiksi kutsuttu poika pitää meitä vähän jännityksessä, sillä se lupailee meille osaavansa vähän juosta. Mutta tuon näkee sitten. Kerron pojasta ens kerran lisää.

Startin jälkeen kävelyttämässä.

Sheep

Muut hepat mun 7- hevosen tallissa on vieraiden omistuksessa, mulla koulutettavana tai pre-treennattavana. Tossa oli hetken aikaa 9 hevosta, jouduin lainaamaan naapuritalleista pari karsinaan kun tilat loppui itseltä kesken. Mutta luulen että itsekseen touhutessa tuo 7 hevosta on ihan sopiva määrä nyt jatkossa.

Tällä hetkellä oon niin sanotusti ”saikulla”. 5 viikkoa sitten yks random poni radalla pisti kivan roden pystyyn ja aikansa riehuttua sai mut lopulta alas. Tussahdin tosi kovaa maahan ja tuloksena lantiosta repes joku lihas irti luusta, pieni luupala mukanaan. Nyt tässä on viime viikot oltu töissä päällepäsmärinä vaan kun odottelen lihaksen paranemista. Alkuun en pystynyt kävelemään tai kääntämään kylkeä maatessa, mutta nyt alkaa jo vähän helpottaa. Kävely alkaa näyttää suht normaalilta, se pingviiniheiluminen alkaa vähentyä. Vielä en uskalla juosta, mutta nyt alkaa tuntua että ei enää kovin kauan mene. Viikon tai kaks niin luulen että käyn jonkun hepan jo ratsastamassa taas.

Tästä täytyy taas lähteä tallihommiin, en sen enenpää kirjoittele tällä kertaa. Erittäin mukavaa ja onnekasta uutta vuotta kaikille! Me mennään tänään yhden kaveripariskunnan luokse hawaiji -uima-allasbileisiin juhlistamaan vuoden vaihdetta. Nähdään ensi vuonna!!