What’s happening in the land Down Under?

Riding: The art of keeping a horse between you and the ground. ~Author Unknown

Joo joo joo. Ikuisia lupauksia blogin kirjoittamisesta. Totuus on että rutiniinomaisesta arjesta on tylsä ja vaikea kirjoittaa loputtomiin tekstejä ja vielä saada ne muotoiltua niin, ettei lukijat luovuta ensimmäisen kappaleen jälkeen. Silloinkin kun jotain jännenpää tapahtuu, ei sitten yleensä ole aikaa näpytellä. Lisäksi yritän pitää tämän blogin edes suunnilleen aihepiirissään, enkä tehdä tästä mitään ”mitä puin tänään päälle”- tai ”mitä tein tänään ruoaksi” blogia.

There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man. ~Winston Churchill

Tässä sellainen nyt kuitenkin on. Tylsääkin tylsempi, tavallisen arjen blogiteksti. Mitään huumoripläjäystä ei ole luvassa, joten eteneminen omalla vastuulla.

Miksi innostuin nyt sitten kirjoittamaan? Sähkökatkos. Kuukausi sitten paikallinen sähköyhtiö ilmoitti joutuvansa vaihtamaan jotain tolppia tässä korttelissa, joka tarkoittaisi sähkökatkosta. Minä tietysti unohdin tuon tyystin. Ajelin töistä kotiin ja näin ihan kodin kulman takana jonkun työmaan, mutta oletin sen liittyvän uusiin rakenteilla oleviin taloihin. Seuraavaksi ihmettelin miksei autotallin ovi aukea. Painoin ja painoin nappeja, ovi ei liikahtanutkaan. Vihdoin palaset loksahtivat paikoilleen pääkopassani ja muistin mistä oli kyse.

Muutaman kerran tultua käytyä rannalla hevosen kanssa, se on vasta elämää! 🙂

Jätin auton pihatielle ja marssin etuovesta sisälle. En käytä etuovea kovin usein, joten yllätyin miten täynnä tuulentuomaa roskaa (pääasiassa puiden lehtiä) meidän oven edusta olikaan. Siispä myöhemmin tänään joutunee tarttumaan luutaan.. Heti sisälle astuttua tunsin kuinka lämmin siellä oli, tietenkin, ilmastointi ei toimi ilman sähköä. Ja pimeää, tietenkin, valot ei toimi ja kaihtimia ei voi avata tai talo muuttuu saunaksi alle puolessa tunnissa. Nälkä kurni mahassa. Koko aamun on tehnyt kovasti mieli täysjyväpaahtoleipää, joten pistin leivät paahtimeen. Turhautuneena tajusin etteihän sekään vimpain toimi ilman sähköä. Jospa grillaisi uunissa, no eihän sekään toimi.

Avasin jääkaapin, ei valoa. Nappasin nopeasti mehutölkin. Ei passaa pitää jääkaapin ovia auki ennenkuin sähköt palaavat, sillä ei tiedä miten pitkään siinä menee ja tämä talo voi lämmetä näissä helteissä hyvinkin paljon ennen sitä. Jääkaappi ja pakastin täynnä tavaraa, ei olisi kiva nähdä kaiken menevän pilalle.

Tämä rukoilijasirkka vakoili auton sisäkatossa pääni yläpuolella kun ajelin kotiin yksi päivä..

Söin pari hedelmää ja välipalapatukan. Mietin mitähän sitä sitten tekisi. Totutusti avasin koneen, vain tajutakseni ettei nettikään toimi. Kaikki tekeminen mitä keksin kotona, vaatisi sähköä. Tarvitsisi pestä pyykkiä.. myöhemmin siis. Imuroida pitäisi..myöhemmin siis. Kun ei muutakaan houkuttelevaa tekemistä ole, päätin kokeilla koneen akun kestävyyttä ja kirjoittaa blogia.  Loppuunkuluneesta akusta ei ollut pitkää iloa, joten teksti jäi kesken ja myöhemmin jatkettavaksi. Päiväunien aika.

Mitä on tapahtunut viime aikoina?

yritin saada Marttia laukkaamaan.. ravia vaan tössytti menemään!

Suoraan sanottuna ei mitään ihmeellistä. Käytiin taas porukalla yks päivä Serpentiini Putouksella löhöämässä. Minä toin mukana pienen kylmälaukullisen eväsruokaa ja yritin niillä pakkosyöttää muita. Useimmat olivat tulleet vain nauttimaan prosenttipitoisia eväitä, eikä hedelmät ja naposteltavat ensin meinannut tehdä kauppaansa. Mutta kun oltiin useampi tunti siellä oleskeltu, taisi nälkä tulla muillekin ja pääsin vihdoin eroon eväistä. Osa porukan pojista leikkivät venäläistä rulettia hyppimällä n. 15m kallion jyrkänteeltä alla olevaan vesiputouksen muovaamaan lätäkköön. Hulluja ne on, mutta hengissä ne selvis. Kiva päivä, kotiinviemisinä lievästi punottava iho.

Yhtenä sunnuntaina suunniteltiin lähtöä Pinnacleseille (kuvia), mutta tietysti luonnolla oli omansa sanottavana. Pohjoisesta merellä teki tuloaan tason 4 syklooni(alueellinen nimitys hurrikaanille, tuulennopeus jopa noin 200km tunnissa), joten oletettavasti pohjoiseen päin mentäessä keli oli tuolloin jokseenkin surkea.. reissu siirtyi siis seuraavaan kertaan, sitä odotellessa.

Harjoitusestekilpailut viime sunnuntaina. Hienosti meni, hypättiin 60cm ja 75cm

Piti ensi viikonloppuna lähteä tyttöjen kanssa ”roadtripille”. Ensin kohti ”Aaltokiveä” ja sieltä etelärannikon kaupunkiin nimeltä Albany yöksi. Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella rannikkoa pitkin takaisin Perthiin. Huollatin autoa 2 viikkoa sitten, mutta he antoivat vaan listan mitä pitää korjata, eivätkä sitten syystä tai toisesta kuitenkaan korjanneet listaamiaan vikoja. Onneksi ei ole kyse kuin kolmesta pikkuasiasta, mutta kaikki sellaisia, että olisihan ne kiva saada kuntoon ennen matkaa.

Niin joo, ne ketkä ei oo muuta kautta tiennyt, mulla on vaihtunut auto, ajelen nykyään sinisellä fordilla. Se on malliaan Territory, joka on siis ilmeisesti vain Australiaan suunniteltu malli. Nelivetoinen, syö kuin isompikin hevonen, vetää kahta hevosta riittävän mukavasti, ei liian iso. Ei varsinaisesti maasturi, mutta ei ole farmarikaan. Sellanen naisen näppärä vetopeli. Ikää mokomalla ei ole kuin 8 vuotta, joten tuolla pitäisi olla vielä paljon käyttövuosia jäljellä.

Palataan siihen roadtrippiin ja auton huoltamiseen. Niin, yritin heti seuraavana päivänä buukata samaan paikkaan aikaa, että korjaisivat ne viat sitten. Ei vastausta yli viikkoon. Laitoin uudestaan niiden nettilomakkeella viestiä. Nyt vastasivat vaan että edellisellä huololla on 6kk/10 000km takuu. Selvä homma, mutta entäs ne viat mitkä pitäis korjata? Noh, meinasin jo että en mene ko. puljuun takaisin, mutta tänään oli tullut varausvahvistus. Auto huoltoon huomiselle.

Noh, autojutut sikseen. Reissu kuitenkin peruuntui tällä kertaa, ei tosin autoriippuvaisista syistä. Katsellaan kuukauden päästä uudestaan.

Marttiponi osana katrilliohjelmaa kisoissa, meidän joukkue voitti tietysti!

Tuhma poni!

Töissä on ollut hiljaista jo jonkin aikaa, aina tähän aikaa vuodesta tuntuu olevan. Ensi kuussa on kuitenkin suuret huutokaupat ja sadat uudet vuosikkaat tulevat pian koulutettavaksi. Tietysti kaikki haluavat ne koulutettua samanaikaisesti. Tyyntä ennen myrskyä, niinhän se taitaa olla. Kun koulutettavia varsoja ei ole ollut kuin muutamia, olen koittanut haalia ”pre-trainereitä”, eli hevosia jotka tulevat mulle pohjakuntoreeniin, ennen kuin siirtyvät niiden viralliselle valmentajalle.

Hevosen isoimpia hyppyjä tähän asti

En ole varmaan muistanut mainita myöskään, että vaihdoin talliakin tuossa jo jonkun aikaa sitten. Talli missä ennen pidin hevosia, sai uuden vuokralaisen, joka oli valmis vuokraamaan koko pytingin, joten minun tuli etsiä uusi paikka, enhän itse tarvinnut kuin alle puolet karsinoista. Siirryin siis Garyn talliin.  Tilat eivät ole aivan niin hehkeässä kunnossa, mutta onpahan 6 isoa ulkojaardia, ja karsinoita 4, eli hevosia mahtuu tarvittaessa enemmänkin. Pyöröaitaus löytyy pihasta myös, tosin sekin on hieman levinneessä kunnossa, joten oikeasti hankalien tapauksien kanssa on mentävä kuitenkin takaradan pyöröön.

Isoin este mitä Marttiponi on hypännyt. Lisää tiedossa!!

Mun ratsuponi kulkee ja kehittyy oikein kivasti. Nyt on innostuttu hyppimään esteitäkin. Kovin rohkea ei poni ole, sillä kaikki uudet kummajaisesteet tullaan näyttävällä kiemurauralla kohti. Voipi kuitenkin olla että päädyn myymään ponin muutaman kuukauden sisällä. Sen vanha vamma vasemmassa takasessa estää tuomasta takapäätä alle, mikä tarkoittaa että tiilimuuri kolkuttaa nurkan takana niin koulu- kuin esteratsastuksen edistymisen tiellä.

Uus heppa on jo kiikarissa (kunhan se lopettaa kilpailemisen), mutta sitäkään tuskin tulee mun pysyvää hevosta. Se on kiva kaikin puolin, mutta sekään ei ole kovin iso, suunnilleen samaa koko luokkaa Marttiponin kanssa (n.160cm). Itsellä kun on pituutta, olisi kiva löytää hevonen joka itseasiassa näyttää hevoselta kun istun selässä.

Perjaatteessa olen sellaisen löytänytkin. Viimeiset 5 viikkoa laitumella viettänyt uusi tuttavuus ”Spiderman” tulee ensi viikolla takas töihin. Mutta noin 170cm säkäisellä Spidiellä on vielä jokunen startti toivottavasti juostavana, ennenkuin ruunalla edes ajatellaan ratsujuttuja.

Spiderman! Spidiestä lisää myöhemmin.

Toistaiseksi kuitenkin Marttiponi pysyy tallissa, käydään muutamissa estekisoissa ja ehkä vielä jotain koululuokkiakin. Onpahan jotain tekemistä.

Siinäpä meikäläisen elämää tällä erää. Ei kovin mielenkiintoista, samaa rutiinia päivästä päivään. Ens kuulla olisi kaikenlaista tekemistä, Marttiponin kanssa valmennuksia, kisoja, laukkahevosten huutokaupat, ratsuhevosten huutokaupat, (mitään en osta, käyn vaan katsomassa!) yms. Ensi kuun aikana pitäisi koittaa saada itselle virallinen valmentajalisenssi…..  Maaliskuun lopussa odottaa kolmet häät joihin pitäis mennä, kaikki 7 päivän sisällä, lisäksi huhtikuun alussa olisi neljännet häät. Tiedossa on siis häävieras -mekkojen metsästystä..

Nostan hattua, jos joku ylipäätään jaksoin lukea tänne asti. Lopetan tähän ennen kuin tästä tulee romaani. Nähdään taas, toivottavasti hieman pikaisemalla aikavälillä. En lupaa, mutta yritän ensi kerralla kirjoittaa jotain kehittävää. Ideoita?