Ascotin 11 tapaa kouluttaa laukkahevonen

Korostan: Tämä teksti on kirjoitettu vain siltä osin kuin itse tiedän, kaikkia kouluttajia en tunne tai en seuraa heidän koulutustapoja kovin läheltä. En käytä kenenkään oikeita nimiä ja kommentit ovat oma näkökantani asiaan eli jos jollakulla on eriävä mielipide, ei kannata imasta hernettä liian syvälle. Olen myös tiputtanut sekaan hieman huumoria ja yleistyksiä joten kaikkea ei kannata ottaa vakavasti 😉 Tässä ei toki ole jokainen koulutustaitoinen henkilö Ascotista. Kommenttiboksiin viestiä jos jolla kulla on toisenlaista tietoa, olisi kiva jos jaat sen kanssamme!

1. Hevoskuiskaaja
Hevoskuiskaaja näyttää enemmän intiaanilta pitkän tukkanssa ja pitkävartisten, hapsullisien nahkachapsien kanssa. Hevoskuiskaaja puhuu hevosille omaa intiaanikieltään, jotka ovat ovat lähinnä tavuja ja väärässä ympäristössä joku voisi soittaa valkotakkiset paikalle. Hän ei koskaan korota ääntään (kuulija joutuu monesti pyytämään hevoskuiskaajaa toistamaan sanasa sillä hän puhuukin niin hiljaa) ja puhuukin hevosille paljon kehonkielellä. Hän tulee erittäin hyvin toimeen järjettömän arkojen ja villien hevosten kanssa ja onkin arvostettu kouluttaja. Hän on erittäin taitava hevosmies joka myös pysyy lähes liimattuna satulassa, harvassa on ne kerran kun olen päässyt todistamaan hevoskuiskaajan ilmalentoja.

Hevoskuiskaajan aloittaa jokaisen hevosen kanssa perus kunnioitusharjoituksilla. Ensimmäisenä hän opettaa hevosen väistämään, peruuttamaan ja tulemaan luokse pyydettäessä. Usein hänet voidaankin nähdä supisemassa tunnistamattomia äänteitä hevoselle yhtäaikaa pitkällä riimunnarulla rauhallisesti husoen sinne sun tänne. Ikäänkuin hän harjoittaisi jotain muinaista tanssia hevosen kanssa. Hevoskuiskaaja ei nouse hevosen selkään ennen kuin hevonen kääntyy molempiin suuntiin lukitsematta sisäetujalkaa paikalleen. Hän aloittaa aina koulutussatulan kanssa. Hevoskuiskaaja ei ole liian pehmeä varsojen kanssa, niille löytyy myös on selkeät rajat, mutta malttiaan hevoskuiskaaja ei ainakaan julkisesti menetä. Hevoskuiskaaja antaa varsoille aikaa.

2. Peräänantohuippi
Peräänantohuipilla on ratsutausta, josta johtuen hänen koulutettavat kulkevat aina oikein päin. Peräänantohuipin hevoset eivät ota askeltakaan jos niillä ei ole turpa rullalla. Hänen kouluttuttamat varsat kulkevat kuin sotilaat armeijassa, pienintäkään virhettä ei sallita. Peräänantohuippi on niin ikään erittäin taitava hevosmies eikä hänenkään nähdä irtoavan satulasta kuin aniharvoin. Jostain syystä hän kerää magneetin lailla itselleen kaikkein pöpipäisimmät varsat, mutta taiteilee niistä toimivia hevosia. Peräänantohuipin ongelma on ajankäyttö. Hän käyttää kaikkeen aivan hurjasti aikaa ja tekee täten töitä taatusti tappiolla. Hän on takuulla hitain kouluttaja Ascotissa.

Peräänantohuippi työskentelee varsoja maasta käsin niin kauan, kunnes ne kulkevat peräänannossa joka askeleen. Kun hän lopulta kiipeää selkään(hän myös vannoo koulutussatulan nimeen), ei hevosella ole edelleenkään lupa liikkua jos turpa nousee väärään kulmaan. Hänen varsoilla voi olla vaikeuksia oppia liikkumaan eteenpäin laukkahevosen tavoin, sillä ne usein luulevat olevansa menossa Kyra Kyrklundin talliin laukkaamaan vaikka paikallaan.

3. Villinlännen cowboy
Joskus on pakko miettiä miten hän voi yhä ratsastaa noilla kaheleilla hevosilla. Monet puhuvat hänestä hulluna enkä ihmettele. Kun hänen kanssaan joutuu juttusille saa pyöritellä vain silmiään. Villinlännen cowboy heittelee kommentteja, arvoituksia ja sanaleikkejä joita joutuu miettimään kaksi kertaa että ymmärtää niiden oikean tulkinnan. Hänen silmissään on hullunkiilto ja hänen menon seuraaminen näyttää sitäkin hullummalta. Hän tekee varsojensa pohjatyön oman tallinsa sisällä, enkä ole päässyt seuraamaan mitä siellä totuudessa tapahtuu.

Villinlännen cowboyn hevoset tulevat ja menevät enemmän ja vähemmän kontrolloidun näköisenä. Ne tulevat radalle ja cowboy huutaa ”Varros tätä!” ja puhuu perään itselleen. Sen perusteella mitä näen, en usko että hänen hevosillaan tehdään kovin paljon pohjatöitä ennenkuin niillä aletaan ratsastamaan. Ne tulevat pääradalle koulutussatulassa ja ne laitetaan menemään tuhatta ja sataa ilman vaihtoehtoja, vaikka kontrolli ja ratsastajan kuuliainen kantaminen ei vielä olisikaan täysin hallinnassa. Hänellä on paljon varsoja ja hänen ratsastajat ovat omaksuneet saman hullun tyylin. Villinlännen cowboy työntää varsoja liukuhihnalla, tuutista pihalle, mutta kyllä ne hulluimmatkin lopulta hyytyvät, raju meno loppuu ja varsat oppivat ohjautumaan kun laitetaan lähes suorilta täyteen toimintaan.

4. Kiitolinjamies
Varsa tulee kiitolinjamiehen talliin, rolleri (juoksutusvyö) niskaan, apuohjat päälle. Tämä toistuu kerran tai kaksi, sitten ajetaan kerran tai kaksi, ei muuta kuin laukkasatula päälle ja kylän rohkein poika selkään. Ellei hevonen ole erittäin röyhkeä, se yleensä liitää lähes viikossa päärataa ympäri. Jos törmää taka- tai pääradalle yhtäaikaa kiitolinjamiehen talleihin, kannattaa pitää hatusta kiinni. Kiitolinjamiehen hevoset vilahtavat ”jiihaahaa wuhuhhuuu” huutojen ja satunnaisten raipan mäiskeiden kera ohitsesi. Kiitolinjamies ratsastaa itse vain helpoimmat tapaukset ja tilaa keskilännen parhaan rodeoratsastajan paikalle tekemään selvää lopuista. Kiitolinjamiehen onneksi keskilännen paras rodeoratsastaja ei ole vain liimapylly vaan myös erittäin taitava hevosmies ja saa hevosen kuin hevosen toimimaan parhain päin.

5. Talutusponityttö
Talutusponityttö on todellisuudessa jo kypsään ikään ehtinyt nainen ja itse asiassa on tänä päivänä tainnut jo lopettaa kouluttamisen ainakin hetkeksi. En myöskään hänen tapojaan sen suuremmin tunne. Puhun vain näkemäni pohjalta. Hänen hevoset näyttävät toimivan melko hyvin, ohjaus ja jarrut yleensä kunnossa. Hänen hevoset tulevat tarvittaessa pääradalle asti vielä koulutussatulassa.

Talutusponityttö työskentelee kaikki varsansa yhdessä hänen mahtava ”liidiponin” kanssa (vanhempi, kokenut, superrauhallinen hevonen). Monesti ennenkuin hän ratsastaa varsoillaan ekan kerran, ne ovat kiertäneet rataa ympäri liidiponin selästä talutettuina. Toisinaan tämä jatkuu vielä pääradallakin. Ongelma näiden Talutusponitytön varsojen kanssa on, että ne luottavat ja varaavat elämänsä liian paljon kaverihevosen seuraan. Kun tulee se päivä, että ne joutuvatkin liikkumaan yksin, ne eivät tiedä mitä tehdä ja elämästä voikin tulla hetkeksi kovin vaikeaa. Talutusponityttö ei pidä turhaa meteliä ja hänen varsansa muuttuvat lopulta lähes huomaamatta toimiviksi laukkahevosiksi.

6. Saatanankätyri
Ne jotka ovat lukeneet Ascotin hevosihmemaailma tarinaa tietävätkin kenestä puhutaan. Saatanankätyri osaa rahastaa. Varsat saattavat seistä päivän tai useampia karsinassa ennen ja jälkeen koulutuksen, ihan vain rahaa keräämässä. Toisinaan niin pitkään, että koulutus on suppea ja varsat eivät ole edes aivan valmiita kotiin lähtiessään. Hänen varsat käyvät läpi pikakurssin ohjasajosta (3:sta päivästä viikkoon) ja sitten laukkalätkä selkään, päivä tai pari ylimääräistä ohjasajoa ennenkuin tuo pituutta kerännyt Saatanankätyri kiipeää selkään (sekös se hauskalta näyttääkin, tuo ukko ei vain näytä istuvan luonnollisesti). Vain 1-3 päivää takaradalla ja sitten pääradalle heti kun ne suunnilleen kulkee oikein päin. Yhä useammin ohjauksen ja jarrujen asennus on vielä puolitiessä.

Koska Saatanankätyri on ruvennut valmentamaan vanhempia hevosia enemmän, hän ei enää itse laiskuuttaan halua ratsastaa kouluttamiaan varsoja yhtään ylimääräistä päivää. Tuloksena hänen rataratsastajat joutuvat huolehtimaan varsojen loppukoulutuksesta ja usein myös testaamaan roderatsastustaitojaan. Jos hän itse kiipeää radalla vielä selkään, saa hevoset tuta ja yleensä rataa kierretään 17sekuntia/200m vauhdilla.

Vaikka hän on taitava hevosmies, hänen malttinsa ei aina ole kaikkein paras, eikä suinkaan ole harvinaista nähdä hänen syövän hiekkaa maasta. Liian herkkien hevosten kanssa hänen tapansa ahdistaa hevosia pikaisesti ratsastettavaksi kostautuu myöhemmin ilmalentoina. Onneksi hänellä on usein ainakin yksi hyvä työntekijä, joka auttaa pelastamaan noiden varsojen kohtalon.

7. Hyssyttelijä
Hyssyttelijä kouluttaa lähinnä omat hevosensa. Varsoja hyssytellään aina jos ne käyttäytyvät yhtään eläväisemmin. Hyssyttelijän varsat eivät saa edes rolleria päälleen ennenkuin ne oppivat juoksuttumaan kiltisti (voi viedä päiviä). Hyssyttelijä puhuu varsoilleen kuin pikkulapsille ja kohtelee niitä samoin. Hänen varsat työskentelevät usein jopa kolme viikkoa ennenkuin ne saavat ratsastajan selkäänsä. Varsoja myös ohjasajetaan pitkin kylän teitä, kuten seuraavaksi esitelty Kylänraittilainen. Hyssyttelijä ei ole kykenevä itse ratsastamaan, joten hän orjapalkkaa ulkopuolisen. Yleensä onnekas ratsastaja on joku tytöistä, mutta varsaahan ei saa komentaa eikä niillä saa laukata.. Tämän jälkeen Hyssyttelijä jopa kiireehtii hieman, varsat saattavat tulla ihan pariin päivään pääradalle laukkaamaan. Hänen varsat ovat kyllä yleensä hirmu kilttejä ja paljon käsiteltyjä, mutta tarkistaisin joka kerta onhan satula tarpeeksi tiukka, ennen kuin niiden selkään kiipeäisin.

8. Kylänraittilainen
Hän tekee töitä lähinnä vain omien hevostensa parissa, mutta kaikki tietävät hänet. Kylänraittilaista ei voi olla huomaamatta, sillä heti kun hänen varsansa eivät saa pakokauhuefektiä ajo-ohjista niitä ajellaan pitkin kyliä. Usein varsat temuavat, säikkyvät ja loikkivat pitkin poikin ja välillä täytyy miettiä millä ihmeellä äijä ei mene niiden kanssa aivan solmuun. Kylänraittilainen luottaa itseensä ja taiteilee varsansa teillä joilla liikkuu mm. raskasta rekkaliikennettä, moottoripyöriä, pyöräilevä mummoliiga, räksyttäviä koria, katujenpuhdistusautoja, roska-autoja ynnä muuta.  Kaikean kaikkiaan Kylänraittilainen näyttää aina pääsevänsä päämääränsä ja varsat näyttävät olevan melko hyvätapaisia lopulta. Hän ei itse ratsasta, joten kylän ykkösmies keskilännestä kutsutaan aina paikalle.

9. Hiljainen työmyyrä
Tästä minulla ei ole paljon sanottavaa. Hän tekee työnsä hiljaa. Työmyyrä pohjatyöstää hevosensa omalla tallillaan, joten tietoni ovat puuttelliset. Hän on ilmeisen organisoitu, sillä hän pyörähtää takaradalle koulutussatuloineen kolmenkin ratsukon kanssa kerrallaan, huomaamatta tekee työnsä ja häipyy vähin äänin. Hevoset näyttävät aina käyttäytyvän varsin mallikkaasti.

10. Wannabe pro breaker
Ei kolme vuotta sitten ollut nähnytkään täysiverihevosta ja nyt yrittää päteä kylillä laukkahevosten kouluttajana. Käynyt urkkimassa muiden kouluttajien tapoja oppiakseen enemmän. Hevosia ahdistetaan just sen verran kun ne kestää, jokainen yksilönä. Kuitenkin selkään noustaan niin pian kuin mahdollista, joko laukka-tai koulutussatulassa varsasta riippuen. Äärimmäisen lahjakkaille rodeoponeille tilataan keskilännen paras rodeoratsastaja ihan varmuuden vuoksi. Eipähän pääse pollet voiton makuun. Ja ehkä tuo Wannabe säästelee itseäänsäkin.

11. Raakalainen
Ascotin nuorin hevosenkouluttaja. Hevosilla ei liian paljon pohjatöitä tehdä, koulutussatula selkään ja menoksi. Mitä ei järjellä kyetä selvittämään, sen voima ratkaisee. Jos ei hevonen muuten käänny mutkasta vedetään raipalla päähän ja sitten niin jumankautisen kovasti urkua auki. Alta pois jos satut yhtäaikaa radalle, Raakalainen ei huutele se vain hujahtaa vierestä. Kovin montaa hevosta ei ole, joka ei lopulta nöyrry, mutta muistukuvat ovat omansa. Raakalainen on tehnyt paljon yhteistyötä Saatanakätyrin ja Kiitolinjamiehen kanssa, eikä hänen päätä paljon pakota.