Sheep

Ei tässä mistään lammaslapsesta kuitenkaan ole kyse. Sheep on mun 2 vuotias liisinkihevonen. Miksi hevosta sitten kutsutaan lampaaksi? Se onkin pitkä tarina.

Puolisen vuotta sitten täällä oli vaihteeksi vuotiaiden hevosten huutokaupat. Nuo hevoset kääntyivät melkein heti huutokaupan jälkeen kaksivuotiaiksi (täällä hevoset ikääntyvät aina elokuun 1. päivä). Kyseiseen huutokauppaan oli eksynyt muua nainen, joka enemmän ja vähemmän (gröhöm.. enemmän) nauttittuaan päätti huutaa itselleen kolme hevosta. Kaikki suhteellisen halpoja muutaman tonnin hevosia. Tuo nainen päätyi ostamaan myös Sheepin. Minä en liittynyt tähän vielä millään tavalla tässä vaiheessa.

Kyseinen nainen on alunalkujaan kotoisin Perthistä, mutta muuttanut sitten itäpuolelle Ausseja. Nyt hän pamahti keskellä huutokauppoja ja osti läjän hevosia. Kerrottakoon että ennen Perthiin saapumista nainen oli juuri ostanut itäpuolelta 2 muuta hevosta jotka sitten siirti myös Perthiin. Nainen onnistui löytämään Ascotista pikaisesti pienen tallin johon hän majoitti hevosensa. Tässä vaiheessa kulki jo paljon huhuja (ai mitenniin Ascot on pieni kylä ja kaikki juorut kulkee valonnopeudella?) naisen hulluudesta ja järjettömyydestä. Kuulemma hän joutui lainaamaan naapuritallista rehuja hevosten saapuessa, kun ei ollut tajunnut niiden tarpeita etukäteen… Kas kummaa! Nainen kertoi minulle sitten myöhemmin, että hänellä ei ollut mitään paikkaa missä asua, joten hän nukkui ekat päivät tallissa karsinassa. Hän oli kuulemma muuttanut Perthiin, ostanut $12 tonnin auton, hevoset ja siihen meni naisen rahat.

Nainen onnistui saamaan jotain varusteita ja luotolla ruokaa hevosille. Eräs irkkupoika Tom täällä alkoi sitten kouluttamaan paria näistä hevosista. Sheeppiä Tom ei ehtinyt työskennellä kuin parin päivän ajan. Sheep oli kuulemma ollut ekoina parina päivänä niin paha, että Tomia pelotti ajatus hevosella ratsastamisesta. Ekan kerran mahavyötä laittaessa hevonen oli hypännyt pystyyn ja hutassut kaviolla naamalle, ennen kuin aloitti mielettömän pukittelun. Tom on siis erittäin hurjapäinen ratsastaja jota ei juuri mikään pysäytä. En ole varmaan koskaan aikaisemmin kuullut Tomin sanovan että ajatus hevosella ratsastamisesta pelottaisi. Minä itse asiassa näin Tomin kerran työskentelevän Sheepin kanssa, tuolloin vielä tietämättä mitä tulevan piti, muistan vain Tomin vauhkoavan miten hullu se hevonen oli…

No sitten eräänä päivänä olin tallilla ja yllätykseksi Tom soittaa ja kysyy olisko tallissa tyhjää boksia. Tom kertoi että oli ollut työskentelemässä Sheeppiä ja kun oli viemässä hevosta takaisin talliin – se olikin lukossa. Tallin omistaja kieltäytyi päästämästä Tomia talliin hevosen kanssa. Sanoi että Sheepin omistaja ei ole maksanut tallivuokraa, eikä naista saa kiinni millään ja mistään, että hevonen ei tule takas talliin ennenkuin maksut on maksettu. Tom jätettiin siis syyttömänä mihinkään vastuulliseksi vieraasta hevosesta jota hänet oli vain palkattu työskentelemään. Onneksi mulla oli tallissa vielä yksi tyhjä karsina johon otin hevosen huostaan toviksi.

Sheep kuvassa vasemmalla puolella.

Syy, miksi Sheeppiä kutsutaan Sheepiksi ratkeaa tässä kohtaa. Tuo ainut vapaa karsina oli karsina jossa yksikään hevonen ei ollut pariin vuoteen asunut. Sitä ennen siinä asusti ihan oikea määkivä lammas. Kun hevosella ei ollut muuta nimeä, alettiin sitä kutsua lampaaksi. Tosin jos olisin tuolloin tiennyt oikeasti päätyväni ottamaan kyseisen hevosen itselleni, olisin kenties kutsunut poikaa jollain muulla nimellä. Mutta anettua nimeä, edes lempinimeä ei voi lähteä enää jälkikäteen muuttamaan kun sitä on kerran oppinut käyttämään.

Tästä alkoi minun ja Sheepin yhteinen taival. Kuukausi tekemättä mitään ja kaikki massa ehti tippua pojan päältä..

Heti hevosen talliin tultua aloin vitsailla, että jos nainen ei halua Sheeppiä niin minä voin sen ottaa. Tykkäsin Sheepin ulkonäöstä ja olemuksesta heti kättelyssä. Tosin puhuin tuolloin vielä täysin vitsillä, oletin tietysti että asiat ratkeaa ja nainen haluaa pitää hevosensa. Tom sanoi koko ajan että ota vaan hevonen, hän ei sitä halua, se on ihan hullu. Minua ei tuo ajatus haitannut, tykkäsin ulkoisesti hevosta niin paljon ja muutenkin ori oli niin lutuinen.

Tomin muutti kohta puoliin taloon jossa oli muutama karsina takapihalla ja vei Sheepin sinne mennessään, kunnes asiat saatiin ratkaistua omistajan kanssa.

Kuukauteen ei naista saatu kiinni. Onneksi Ascotista löytyi muutamia ihmisiä jotka olivat valmiit huolehtimaan muista naisen hevosista, joten yksikään ei joutunut sen puolesta kärsimään. Lopulta nainen tuli takas maisemiin, missä lie huumehörhöissä ollut poissaollessaan, jutut oli ainakin sen mukaisia. Raukkaparka ei ollut sitten tajunnut miten paljon hevosten ylläpito maksaa. Naisella oli haaveet reenata hevoset itse ja kaikkea, mutta joutui lopulta luopumaan kaikista hevosista. Tällöin Sheeppiä tarjottiin mulle, koska olin siitä koko ajan sanonut miten tykkäisin sen ottaa itselleni. Sheep on erittäin varhaiskypsä hevonen, joten ajattelin että ei tässä voi hirveästi hävitä jos liisaan hevosen kolmeksi vuodeksi. Ja näin Sheep tuli takaisin mun talliin.

Sheepin omistajanainen halusi pitää hevosen oriina hinnalla millä hyvänsä. Olin ajatellut joka tapauksessa ruunata hevosen, mutta uskoin alkuun, että sen voisi tehdä vähän myöhemmin. Sheep oli alkuun sellainen mussukka. Pari päivää paremmalla ruokinnalla mun tallissa (oli tiputtanut aika paljon painoa edeltävän kuukauden aikana) Sheep muuttui hiljaisesta ja kiltistä mussukasta niin kiimaiseksi oriksi. Kirjaimellisesti kaksi päivää katsoin hevosen touhuja. Nyt sitä ei ei pystynyt pitämään minkään muun hevosen karsinan vieressä ja itsekseenkin ollessa se kosketteli itse itseään ja kiljui itselleen. Isommassa jaardissa se ravas taukoamatta ja siitä tuli ihan räyhä. Otin puhelimen käteen ja tylysti ilmoitin omistajalle että nyt lähti pallit. Seuraavalla puhelulla sovin eläinlääkärin kanssa ruunauksesta seuraavalle aamua.

Seuraavana aamuna pitelin hevosen jalkoja pystyssä ja varmistin vieressä katsomalla että lähteehän sieltä jalkojen välistä ihan kaikki ulos. En voi sanoa kuin että luojan lykky että ruunasin tuon hevosen. Vielä 6kk myöhemmin toisinaan hevonen käyttäytyy täysin kuin orii. Monet ihmiset on kyseenalaistanut ruunaustoimenpiteen ja väittävät mulle että se on ori. Pakko sanoa, että en aina itsekään uskoisi jos en itse olis omin silmin todistanut kahden pienen pallin poistamista. Eihän tuota oriina enää käsittelisi kukaan. Tarpeeksi hankala tuollaisena kuin nyt on.

Kouluttaminen oli pitkä rupeama. Sheepin vyön seudun alue oli niin mielettömän arka, että pienikin kosketus sai hevosen värähtämään. Käytin 3kk aikaa siihen että hevonen oli lopulta ratsastettu muutaman kerran pyöröaitauksessa. Kuinka monta kertaa satula lenti maahan ennenkuin se saatiin tiukattua, sitä en osaa kertoa. Käytin tunteja päivittäin, kaikenlaisia keinoja, parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, mutta ei. Hevonen ei kerta kaikkiaan millään ikinä tottunut vyöttämiseen. Kun vyön lopulta sai kiinni, sitten kaikki oli ihan hyvin, hevonen toimi kuin unelma, täydellinen ohjasajettava ja ratsastettava, mutta vyöttäminen oli ihan kuolemaksi.

Kun Sheep oli ratsastettu muutaman kerran, päätin lähettää pojan laitumeen muutamaksi viikoksi. Samaan aikaan samaan laitumeen lähti naapurivalmentajalta vanhempi ruuna Flea, joka taisi näyttää Sheepille kaapin paikan. Sheep tuli laitumesta vähän tyynempänä poikana kuin sinne lähtiessään. Viikko töiden alun jälkeen Sheepin pystyi satuloida katoksella ja hypätä selkään ilman että hevonen kajahti yläilmoihin. Mikä helpotus! Jotenpa reenit alkoivat.

Tähän päättyy Sheepin tarina osa 1. Muuten menee liian pitkäksi tekstiksi, joten seuraavaa osaa Sheepin ensimmäisestä valmennuskaudesta saatte odotella hetken aikaa 🙂 Koitan saada pienen videonkin ladattua Sheepistä.

Ascot video flyer

Ascotin 11 tapaa kouluttaa laukkahevonen

Korostan: Tämä teksti on kirjoitettu vain siltä osin kuin itse tiedän, kaikkia kouluttajia en tunne tai en seuraa heidän koulutustapoja kovin läheltä. En käytä kenenkään oikeita nimiä ja kommentit ovat oma näkökantani asiaan eli jos jollakulla on eriävä mielipide, ei kannata imasta hernettä liian syvälle. Olen myös tiputtanut sekaan hieman huumoria ja yleistyksiä joten kaikkea ei kannata ottaa vakavasti 😉 Tässä ei toki ole jokainen koulutustaitoinen henkilö Ascotista. Kommenttiboksiin viestiä jos jolla kulla on toisenlaista tietoa, olisi kiva jos jaat sen kanssamme!

1. Hevoskuiskaaja
Hevoskuiskaaja näyttää enemmän intiaanilta pitkän tukkanssa ja pitkävartisten, hapsullisien nahkachapsien kanssa. Hevoskuiskaaja puhuu hevosille omaa intiaanikieltään, jotka ovat ovat lähinnä tavuja ja väärässä ympäristössä joku voisi soittaa valkotakkiset paikalle. Hän ei koskaan korota ääntään (kuulija joutuu monesti pyytämään hevoskuiskaajaa toistamaan sanasa sillä hän puhuukin niin hiljaa) ja puhuukin hevosille paljon kehonkielellä. Hän tulee erittäin hyvin toimeen järjettömän arkojen ja villien hevosten kanssa ja onkin arvostettu kouluttaja. Hän on erittäin taitava hevosmies joka myös pysyy lähes liimattuna satulassa, harvassa on ne kerran kun olen päässyt todistamaan hevoskuiskaajan ilmalentoja.

Hevoskuiskaajan aloittaa jokaisen hevosen kanssa perus kunnioitusharjoituksilla. Ensimmäisenä hän opettaa hevosen väistämään, peruuttamaan ja tulemaan luokse pyydettäessä. Usein hänet voidaankin nähdä supisemassa tunnistamattomia äänteitä hevoselle yhtäaikaa pitkällä riimunnarulla rauhallisesti husoen sinne sun tänne. Ikäänkuin hän harjoittaisi jotain muinaista tanssia hevosen kanssa. Hevoskuiskaaja ei nouse hevosen selkään ennen kuin hevonen kääntyy molempiin suuntiin lukitsematta sisäetujalkaa paikalleen. Hän aloittaa aina koulutussatulan kanssa. Hevoskuiskaaja ei ole liian pehmeä varsojen kanssa, niille löytyy myös on selkeät rajat, mutta malttiaan hevoskuiskaaja ei ainakaan julkisesti menetä. Hevoskuiskaaja antaa varsoille aikaa.

2. Peräänantohuippi
Peräänantohuipilla on ratsutausta, josta johtuen hänen koulutettavat kulkevat aina oikein päin. Peräänantohuipin hevoset eivät ota askeltakaan jos niillä ei ole turpa rullalla. Hänen kouluttuttamat varsat kulkevat kuin sotilaat armeijassa, pienintäkään virhettä ei sallita. Peräänantohuippi on niin ikään erittäin taitava hevosmies eikä hänenkään nähdä irtoavan satulasta kuin aniharvoin. Jostain syystä hän kerää magneetin lailla itselleen kaikkein pöpipäisimmät varsat, mutta taiteilee niistä toimivia hevosia. Peräänantohuipin ongelma on ajankäyttö. Hän käyttää kaikkeen aivan hurjasti aikaa ja tekee täten töitä taatusti tappiolla. Hän on takuulla hitain kouluttaja Ascotissa.

Peräänantohuippi työskentelee varsoja maasta käsin niin kauan, kunnes ne kulkevat peräänannossa joka askeleen. Kun hän lopulta kiipeää selkään(hän myös vannoo koulutussatulan nimeen), ei hevosella ole edelleenkään lupa liikkua jos turpa nousee väärään kulmaan. Hänen varsoilla voi olla vaikeuksia oppia liikkumaan eteenpäin laukkahevosen tavoin, sillä ne usein luulevat olevansa menossa Kyra Kyrklundin talliin laukkaamaan vaikka paikallaan.

3. Villinlännen cowboy
Joskus on pakko miettiä miten hän voi yhä ratsastaa noilla kaheleilla hevosilla. Monet puhuvat hänestä hulluna enkä ihmettele. Kun hänen kanssaan joutuu juttusille saa pyöritellä vain silmiään. Villinlännen cowboy heittelee kommentteja, arvoituksia ja sanaleikkejä joita joutuu miettimään kaksi kertaa että ymmärtää niiden oikean tulkinnan. Hänen silmissään on hullunkiilto ja hänen menon seuraaminen näyttää sitäkin hullummalta. Hän tekee varsojensa pohjatyön oman tallinsa sisällä, enkä ole päässyt seuraamaan mitä siellä totuudessa tapahtuu.

Villinlännen cowboyn hevoset tulevat ja menevät enemmän ja vähemmän kontrolloidun näköisenä. Ne tulevat radalle ja cowboy huutaa ”Varros tätä!” ja puhuu perään itselleen. Sen perusteella mitä näen, en usko että hänen hevosillaan tehdään kovin paljon pohjatöitä ennenkuin niillä aletaan ratsastamaan. Ne tulevat pääradalle koulutussatulassa ja ne laitetaan menemään tuhatta ja sataa ilman vaihtoehtoja, vaikka kontrolli ja ratsastajan kuuliainen kantaminen ei vielä olisikaan täysin hallinnassa. Hänellä on paljon varsoja ja hänen ratsastajat ovat omaksuneet saman hullun tyylin. Villinlännen cowboy työntää varsoja liukuhihnalla, tuutista pihalle, mutta kyllä ne hulluimmatkin lopulta hyytyvät, raju meno loppuu ja varsat oppivat ohjautumaan kun laitetaan lähes suorilta täyteen toimintaan.

4. Kiitolinjamies
Varsa tulee kiitolinjamiehen talliin, rolleri (juoksutusvyö) niskaan, apuohjat päälle. Tämä toistuu kerran tai kaksi, sitten ajetaan kerran tai kaksi, ei muuta kuin laukkasatula päälle ja kylän rohkein poika selkään. Ellei hevonen ole erittäin röyhkeä, se yleensä liitää lähes viikossa päärataa ympäri. Jos törmää taka- tai pääradalle yhtäaikaa kiitolinjamiehen talleihin, kannattaa pitää hatusta kiinni. Kiitolinjamiehen hevoset vilahtavat ”jiihaahaa wuhuhhuuu” huutojen ja satunnaisten raipan mäiskeiden kera ohitsesi. Kiitolinjamies ratsastaa itse vain helpoimmat tapaukset ja tilaa keskilännen parhaan rodeoratsastajan paikalle tekemään selvää lopuista. Kiitolinjamiehen onneksi keskilännen paras rodeoratsastaja ei ole vain liimapylly vaan myös erittäin taitava hevosmies ja saa hevosen kuin hevosen toimimaan parhain päin.

5. Talutusponityttö
Talutusponityttö on todellisuudessa jo kypsään ikään ehtinyt nainen ja itse asiassa on tänä päivänä tainnut jo lopettaa kouluttamisen ainakin hetkeksi. En myöskään hänen tapojaan sen suuremmin tunne. Puhun vain näkemäni pohjalta. Hänen hevoset näyttävät toimivan melko hyvin, ohjaus ja jarrut yleensä kunnossa. Hänen hevoset tulevat tarvittaessa pääradalle asti vielä koulutussatulassa.

Talutusponityttö työskentelee kaikki varsansa yhdessä hänen mahtava ”liidiponin” kanssa (vanhempi, kokenut, superrauhallinen hevonen). Monesti ennenkuin hän ratsastaa varsoillaan ekan kerran, ne ovat kiertäneet rataa ympäri liidiponin selästä talutettuina. Toisinaan tämä jatkuu vielä pääradallakin. Ongelma näiden Talutusponitytön varsojen kanssa on, että ne luottavat ja varaavat elämänsä liian paljon kaverihevosen seuraan. Kun tulee se päivä, että ne joutuvatkin liikkumaan yksin, ne eivät tiedä mitä tehdä ja elämästä voikin tulla hetkeksi kovin vaikeaa. Talutusponityttö ei pidä turhaa meteliä ja hänen varsansa muuttuvat lopulta lähes huomaamatta toimiviksi laukkahevosiksi.

6. Saatanankätyri
Ne jotka ovat lukeneet Ascotin hevosihmemaailma tarinaa tietävätkin kenestä puhutaan. Saatanankätyri osaa rahastaa. Varsat saattavat seistä päivän tai useampia karsinassa ennen ja jälkeen koulutuksen, ihan vain rahaa keräämässä. Toisinaan niin pitkään, että koulutus on suppea ja varsat eivät ole edes aivan valmiita kotiin lähtiessään. Hänen varsat käyvät läpi pikakurssin ohjasajosta (3:sta päivästä viikkoon) ja sitten laukkalätkä selkään, päivä tai pari ylimääräistä ohjasajoa ennenkuin tuo pituutta kerännyt Saatanankätyri kiipeää selkään (sekös se hauskalta näyttääkin, tuo ukko ei vain näytä istuvan luonnollisesti). Vain 1-3 päivää takaradalla ja sitten pääradalle heti kun ne suunnilleen kulkee oikein päin. Yhä useammin ohjauksen ja jarrujen asennus on vielä puolitiessä.

Koska Saatanankätyri on ruvennut valmentamaan vanhempia hevosia enemmän, hän ei enää itse laiskuuttaan halua ratsastaa kouluttamiaan varsoja yhtään ylimääräistä päivää. Tuloksena hänen rataratsastajat joutuvat huolehtimaan varsojen loppukoulutuksesta ja usein myös testaamaan roderatsastustaitojaan. Jos hän itse kiipeää radalla vielä selkään, saa hevoset tuta ja yleensä rataa kierretään 17sekuntia/200m vauhdilla.

Vaikka hän on taitava hevosmies, hänen malttinsa ei aina ole kaikkein paras, eikä suinkaan ole harvinaista nähdä hänen syövän hiekkaa maasta. Liian herkkien hevosten kanssa hänen tapansa ahdistaa hevosia pikaisesti ratsastettavaksi kostautuu myöhemmin ilmalentoina. Onneksi hänellä on usein ainakin yksi hyvä työntekijä, joka auttaa pelastamaan noiden varsojen kohtalon.

7. Hyssyttelijä
Hyssyttelijä kouluttaa lähinnä omat hevosensa. Varsoja hyssytellään aina jos ne käyttäytyvät yhtään eläväisemmin. Hyssyttelijän varsat eivät saa edes rolleria päälleen ennenkuin ne oppivat juoksuttumaan kiltisti (voi viedä päiviä). Hyssyttelijä puhuu varsoilleen kuin pikkulapsille ja kohtelee niitä samoin. Hänen varsat työskentelevät usein jopa kolme viikkoa ennenkuin ne saavat ratsastajan selkäänsä. Varsoja myös ohjasajetaan pitkin kylän teitä, kuten seuraavaksi esitelty Kylänraittilainen. Hyssyttelijä ei ole kykenevä itse ratsastamaan, joten hän orjapalkkaa ulkopuolisen. Yleensä onnekas ratsastaja on joku tytöistä, mutta varsaahan ei saa komentaa eikä niillä saa laukata.. Tämän jälkeen Hyssyttelijä jopa kiireehtii hieman, varsat saattavat tulla ihan pariin päivään pääradalle laukkaamaan. Hänen varsat ovat kyllä yleensä hirmu kilttejä ja paljon käsiteltyjä, mutta tarkistaisin joka kerta onhan satula tarpeeksi tiukka, ennen kuin niiden selkään kiipeäisin.

8. Kylänraittilainen
Hän tekee töitä lähinnä vain omien hevostensa parissa, mutta kaikki tietävät hänet. Kylänraittilaista ei voi olla huomaamatta, sillä heti kun hänen varsansa eivät saa pakokauhuefektiä ajo-ohjista niitä ajellaan pitkin kyliä. Usein varsat temuavat, säikkyvät ja loikkivat pitkin poikin ja välillä täytyy miettiä millä ihmeellä äijä ei mene niiden kanssa aivan solmuun. Kylänraittilainen luottaa itseensä ja taiteilee varsansa teillä joilla liikkuu mm. raskasta rekkaliikennettä, moottoripyöriä, pyöräilevä mummoliiga, räksyttäviä koria, katujenpuhdistusautoja, roska-autoja ynnä muuta.  Kaikean kaikkiaan Kylänraittilainen näyttää aina pääsevänsä päämääränsä ja varsat näyttävät olevan melko hyvätapaisia lopulta. Hän ei itse ratsasta, joten kylän ykkösmies keskilännestä kutsutaan aina paikalle.

9. Hiljainen työmyyrä
Tästä minulla ei ole paljon sanottavaa. Hän tekee työnsä hiljaa. Työmyyrä pohjatyöstää hevosensa omalla tallillaan, joten tietoni ovat puuttelliset. Hän on ilmeisen organisoitu, sillä hän pyörähtää takaradalle koulutussatuloineen kolmenkin ratsukon kanssa kerrallaan, huomaamatta tekee työnsä ja häipyy vähin äänin. Hevoset näyttävät aina käyttäytyvän varsin mallikkaasti.

10. Wannabe pro breaker
Ei kolme vuotta sitten ollut nähnytkään täysiverihevosta ja nyt yrittää päteä kylillä laukkahevosten kouluttajana. Käynyt urkkimassa muiden kouluttajien tapoja oppiakseen enemmän. Hevosia ahdistetaan just sen verran kun ne kestää, jokainen yksilönä. Kuitenkin selkään noustaan niin pian kuin mahdollista, joko laukka-tai koulutussatulassa varsasta riippuen. Äärimmäisen lahjakkaille rodeoponeille tilataan keskilännen paras rodeoratsastaja ihan varmuuden vuoksi. Eipähän pääse pollet voiton makuun. Ja ehkä tuo Wannabe säästelee itseäänsäkin.

11. Raakalainen
Ascotin nuorin hevosenkouluttaja. Hevosilla ei liian paljon pohjatöitä tehdä, koulutussatula selkään ja menoksi. Mitä ei järjellä kyetä selvittämään, sen voima ratkaisee. Jos ei hevonen muuten käänny mutkasta vedetään raipalla päähän ja sitten niin jumankautisen kovasti urkua auki. Alta pois jos satut yhtäaikaa radalle, Raakalainen ei huutele se vain hujahtaa vierestä. Kovin montaa hevosta ei ole, joka ei lopulta nöyrry, mutta muistukuvat ovat omansa. Raakalainen on tehnyt paljon yhteistyötä Saatanakätyrin ja Kiitolinjamiehen kanssa, eikä hänen päätä paljon pakota.

Villihevosia kouluttamassa

Tuli jutusteltua täkäläisten eri tyyleistä kouluttaa hevosia ja samalla sain idean kirjoittaa blogimerkinnän jossa kerron hieman Ascotin hevoskouluttajista. Tässä on kuitenkin ensin hieman pohjustava blogimerkintä joka kertoo laukkahevosvarsoista ja niiden kouluttamisesta yleensä. Seuraava blogiteksti sisältä 10 tapaa kouluttaa laukkahevonen. Siis siltä osin kuin itse tiedän, kaikkia kouluttajia en tunne tai en seuraa heidän koulutustapoja kovin läheltä. En käytä kenenkään oikeita nimiä ja kommentit ovat oma näkökantani asiaan eli jos jollakulla on eriävä mielipide, ei kannata imasta hernettä liian syvälle. Sen sijaan voi kirjoittaa kommenttiboksiin jos jolla kulla on toisenlaista tietoa, olisi kiva jos jaat sen kanssamme!

Lähtökohta
Koulutettavat hevoset ovat pääsääntöisesti yksivuotiaita englantilaisia täysiverisiä. Kouluttamattomat kaksivuotiaat eivät kuitenkaan ole harvinaisuus. Kirjavaan joukkoon toki mahtuu myös vanhempiakin hevosia, esim. vanhin täykkäri jonka itse olen kouluttanut oli 5-vuotias ruuna.

Suuri määrä varsoista tulee huutokaupoista, jolloin niitä on käsitelty jo jonkin verran. Ne ovat yleensä tottuneet ihmisiin, riimuun, orikuolaimeen ja osaavat kulkea talutettaessa. Mikä on parasta huutokauppavarsoissa, että ne ovat usein tottuneet myös pesemiseen ja muuhun käsittelyyn kun niitä on puunattu ja laitettu huutokauppoja varten. Huutokauppavarsat ovat yleensä paljon helpompia kouluttaa, kun ne jo osittain luottavat ihmiseen.

Loput varsat ovatkin sitten enemmän ja vähemmän mielenkiintoisia. Usein ne eivät ole ihmisiä paljon nähneet tai yleensä eivät ole olleet juuri minkäänlaisessa tekemisissä kaksilahkeisten kanssa. On hyvä jos ne antavat kiinni. Osa pelkää niin paljon, että saavat sydänkohtauksen, yrittävät paeta järjettöminä paikalta (ja usein sitten törmäävät sokeana päin seiniä) tai vapisevat häntä koipien välissä kun edes yrität kävellä niiden luokse saati koskea niitä. Osa purkaa pelkotilansa agressiiviseksi käytöksesi. Ne uhittelevat hyökäten kun pyydät pienintäkin palvelusta, kaviot tulevat kohden edestä ja takaa, korvat menevät luimuun tai hampaat irvessä syöksyvät kohti kun ne eivät keksi muuta keinoa välttää ihmiskontakti. Käytännössä siis lähes villihevosia.

Parasta useimmissa varsoissa on, että ne kehittyvät ja muuttuvat hyvin äkkiä. Itse nautin suuresti varsojen kanssa työskentelystä, kun voi nähdä miten nuo nelijalkaiset lapset miettivät, oppivat ja kasvavat hevoseksi. Niiden ilmeet, reaktiot ja ahaa -elämykset piristävät päivääni, rakastan seurata varsojen kehittymistä. Erityisen hankalat hevoset ovat aina uusi haaste jotka tuottavat lopussa mielettömän fiiliksen, kun löytyy ratkaisu jolla on saatu hevosen ja ihmisen välinen ikuinen suhde onnistuneesti alkutaipaleelle. Se päivä, kun varsa lähtee takaisin omistajalleen täysin toimivana laukkahevosen alkuna voi vain hymyillä kun muistelee minkälaisena villihevosena se saapui talliin vain muutamia viikkoja aikaisemmin.

Tavoite
Laukkahevosen omistaminen ainakin tässä maassa on erittäin kallista puuhaa. Joka päivä hevonen tuhoaa palkkapussia ja vain osa kykenee tuomaan rahansa takaisin ja tienaamaan ylimääräistä. Täten myöskään laukkahevosen kouluttamiseen ei saa hukata liikaa aikaa. Mitä nopeammin saat varsan koulutettua sen parempi. Toki hevosen ehdoilla, liikaa ei saa kiirehtiä ja jokainen pitäisi mielestäni ottaa vastaan yksilönä. Suomalaisesta näkökulmasta katsottuna varsojen koulutustahti on hurjan nopea tässä lajissa.

Otetaan esimerkkivarsa, hänen nimensä on Polle. Polle on 1-vuotias ori, järkevä huutokauppojen kautta kulkenut varsa. Kun Polle saapuu kouluttajalle se todennäköisesti ensimmäisen tai toisen päivän aikana juoksutusvyön niskaansa ja heti perään ajo-ohjat. Polle pitää siis muutamaan päivään hyväksyä suitset, kuolaimet, vyön puristus ja ajo-ohjien kosketus kehonsa ympärillä. Sen täytyy pikaisesti oppia ohjautumaan ja pysähtymään. Polle on fiksu ja alle viikossa se menee jo niin hyvin, että sille heitetäänkin satula selkään. Se pitää tottua seisomaan reagoimatta paikallaan kun ihminen remuaa ympärillä, ei ole lupaa väistää alta kun paukutellaan jalustimia, painellaan kylkiin, tai hypitään päälle.

Polle miettii kuumeisesti mitä ihmettä hänelle tapahtuu, viikko sitten hän sain rellestää vapaana kavereiden kanssa laitumella ilman tietoa tulevasta. Polle kestää kaiken tämän uuden urheasti ja sen kouluttaja yllättää heti seuraavana päivänä istumalla Pollen selkään. Polle jäätyy. Vain muutamaan päivään tuon jälkeen se kuitenkin kulkee kaikissa askellajeissa pitkin rataa muiden hevosten suhahdellessa ohi edestä ja takaa. Sen täytyy pystyä menemään minne tahansa, olla välittämättä liikenteestä jota se ei ole koskaan nähnyt, kohtaamaan toinen hevonen silmiään räpäyttämättä, vaikka toinen hevonen tulisi kosketusetäisyydeltä 50km/h vauhdilla vastaan.

3 viikkoa siitä kun Polle lastattiin laitumelta hevoskuljetusautoon sitä voidaan kutsua toimivaksi laukkahevosen aluksi. Se on tottunut kaikkeen ja lähtee hetkeksi takaisin laitumelle kasvamaan ja miettimään mitä kaikkea sille juuri tapahtui. Kuinka usein Suomessa yksikään hevonen käy läpi saman samassa ajassa, saati kun puhutaan 1-vuotiaasta varsasta?

Korostan, esimerkkiponi Polle oli helppo tapaus, jonka selkään noustiin ensimmäisen kerran alle viikossa siitä kun sitä alettiin työskentelemään. Keskimäärin varsat viettävät Ascotissa kouluttajilla 3-5 viikkoa.