Sheep

Kuva

Ei tässä mistään lammaslapsesta kuitenkaan ole kyse. Sheep on mun 2 vuotias liisinkihevonen. Miksi hevosta sitten kutsutaan lampaaksi? Se onkin pitkä tarina.

Puolisen vuotta sitten täällä oli vaihteeksi vuotiaiden hevosten huutokaupat. Nuo hevoset kääntyivät melkein heti huutokaupan jälkeen kaksivuotiaiksi (täällä hevoset ikääntyvät aina elokuun 1. päivä). Kyseiseen huutokauppaan oli eksynyt muua nainen, joka enemmän ja vähemmän (gröhöm.. enemmän) nauttittuaan päätti huutaa itselleen kolme hevosta. Kaikki suhteellisen halpoja muutaman tonnin hevosia. Tuo nainen päätyi ostamaan myös Sheepin. Minä en liittynyt tähän vielä millään tavalla tässä vaiheessa.

Kyseinen nainen on alunalkujaan kotoisin Perthistä, mutta muuttanut sitten itäpuolelle Ausseja. Nyt hän pamahti keskellä huutokauppoja ja osti läjän hevosia. Kerrottakoon että ennen Perthiin saapumista nainen oli juuri ostanut itäpuolelta 2 muuta hevosta jotka sitten siirti myös Perthiin. Nainen onnistui löytämään Ascotista pikaisesti pienen tallin johon hän majoitti hevosensa. Tässä vaiheessa kulki jo paljon huhuja (ai mitenniin Ascot on pieni kylä ja kaikki juorut kulkee valonnopeudella?) naisen hulluudesta ja järjettömyydestä. Kuulemma hän joutui lainaamaan naapuritallista rehuja hevosten saapuessa, kun ei ollut tajunnut niiden tarpeita etukäteen… Kas kummaa! Nainen kertoi minulle sitten myöhemmin, että hänellä ei ollut mitään paikkaa missä asua, joten hän nukkui ekat päivät tallissa karsinassa. Hän oli kuulemma muuttanut Perthiin, ostanut $12 tonnin auton, hevoset ja siihen meni naisen rahat.24

Nainen onnistui saamaan jotain varusteita ja luotolla ruokaa hevosille. Eräs irkkupoika Tom täällä alkoi sitten kouluttamaan paria näistä hevosista. Sheeppiä Tom ei ehtinyt työskennellä kuin parin päivän ajan. Sheep oli kuulemma ollut ekoina parina päivänä niin paha, että Tomia pelotti ajatus hevosella ratsastamisesta. Ekan kerran mahavyötä laittaessa hevonen oli hypännyt pystyyn ja hutassut kaviolla naamalle, ennen kuin aloitti mielettömän pukittelun. Tom on siis erittäin hurjapäinen ratsastaja jota ei juuri mikään pysäytä. En ole varmaan koskaan aikaisemmin kuullut Tomin sanovan että ajatus hevosella ratsastamisesta pelottaisi. Minä itse asiassa näin Tomin kerran työskentelevän Sheepin kanssa, tuolloin vielä tietämättä mitä tulevan piti, muistan vain Tomin vauhkoavan miten hullu se hevonen oli…

No sitten eräänä päivänä olin tallilla ja yllätykseksi Tom soittaa ja kysyy olisko tallissa tyhjää boksia. Tom kertoi että oli ollut työskentelemässä Sheeppiä ja kun oli viemässä hevosta takaisin talliin – se olikin lukossa. Tallin omistaja kieltäytyi päästämästä Tomia talliin hevosen kanssa. Sanoi että Sheepin omistaja ei ole maksanut tallivuokraa, eikä naista saa kiinni millään ja mistään, että hevonen ei tule takas talliin ennenkuin maksut on maksettu. Tom jätettiin siis syyttömänä mihinkään vastuulliseksi vieraasta hevosesta jota hänet oli vain palkattu työskentelemään. Onneksi mulla oli tallissa vielä yksi tyhjä karsina johon otin hevosen huostaan toviksi.

Sheep kuvassa vasemmalla puolella.

Sheep kuvassa vasemmalla puolella.

Syy, miksi Sheeppiä kutsutaan Sheepiksi ratkeaa tässä kohtaa. Tuo ainut vapaa karsina oli karsina jossa yksikään hevonen ei ollut pariin vuoteen asunut. Sitä ennen siinä asusti ihan oikea määkivä lammas. Kun hevosella ei ollut muuta nimeä, alettiin sitä kutsua lampaaksi. Tosin jos olisin tuolloin tiennyt oikeasti päätyväni ottamaan kyseisen hevosen itselleni, olisin kenties kutsunut poikaa jollain muulla nimellä. Mutta anettua nimeä, edes lempinimeä ei voi lähteä enää jälkikäteen muuttamaan kun sitä on kerran oppinut käyttämään.

Sheep päivää ennenkuin siitä tuli minun polle.

Tästä alkoi minun ja Sheepin yhteinen taival. Kuukausi tekemättä mitään ja kaikki massa ehti tippua pojan päältä..

Heti hevosen talliin tultua aloin vitsailla, että jos nainen ei halua Sheeppiä niin minä voin sen ottaa. Tykkäsin Sheepin ulkonäöstä ja olemuksesta heti kättelyssä. Tosin puhuin tuolloin vielä täysin vitsillä, oletin tietysti että asiat ratkeaa ja nainen haluaa pitää hevosensa. Tom sanoi koko ajan että ota vaan hevonen, hän ei sitä halua, se on ihan hullu. Minua ei tuo ajatus haitannut, tykkäsin ulkoisesti hevosta niin paljon ja muutenkin ori oli niin lutuinen.

Tomin muutti kohta puoliin taloon jossa oli muutama karsina takapihalla ja vei Sheepin sinne mennessään, kunnes asiat saatiin ratkaistua omistajan kanssa.

Kuukauteen ei naista saatu kiinni. Onneksi Ascotista löytyi muutamia ihmisiä jotka olivat valmiit huolehtimaan muista naisen hevosista, joten yksikään ei joutunut sen puolesta kärsimään. Lopulta nainen tuli takas maisemiin, missä lie huumehörhöissä ollut poissaollessaan, jutut oli ainakin sen mukaisia. Raukkaparka ei ollut sitten tajunnut miten paljon hevosten ylläpito maksaa. Naisella oli haaveet reenata hevoset itse ja kaikkea, mutta joutui lopulta luopumaan kaikista hevosista. Tällöin Sheeppiä tarjottiin mulle, koska olin siitä koko ajan sanonut miten tykkäisin sen ottaa itselleni. Sheep on erittäin varhaiskypsä hevonen, joten ajattelin että ei tässä voi hirveästi hävitä jos liisaan hevosen kolmeksi vuodeksi. Ja näin Sheep tuli takaisin mun talliin.

Sheepin omistajanainen halusi pitää hevosen oriina hinnalla millä hyvänsä. Olin ajatellut joka tapauksessa ruunata hevosen, mutta uskoin alkuun, että sen voisi tehdä vähän myöhemmin. Sheep oli alkuun sellainen mussukka. Pari päivää paremmalla ruokinnalla mun tallissa (oli tiputtanut aika paljon painoa edeltävän kuukauden aikana) Sheep muuttui hiljaisesta ja kiltistä mussukasta niin kiimaiseksi oriksi. Kirjaimellisesti kaksi päivää katsoin hevosen touhuja. Nyt sitä ei ei pystynyt pitämään minkään muun hevosen karsinan vieressä ja itsekseenkin ollessa se kosketteli itse itseään ja kiljui itselleen. Isommassa jaardissa se ravas taukoamatta ja siitä tuli ihan räyhä. Otin puhelimen käteen ja tylysti ilmoitin omistajalle että nyt lähti pallit. Seuraavalla puhelulla sovin eläinlääkärin kanssa ruunauksesta seuraavalle aamua.

Seuraavana aamuna pitelin hevosen jalkoja pystyssä ja varmistin vieressä katsomalla että lähteehän sieltä jalkojen välistä ihan kaikki ulos. En voi sanoa kuin että luojan lykky että ruunasin tuon hevosen. Vielä 6kk myöhemmin toisinaan hevonen käyttäytyy täysin kuin orii. Monet ihmiset on kyseenalaistanut ruunaustoimenpiteen ja väittävät mulle että se on ori. Pakko sanoa, että en aina itsekään uskoisi jos en itse olis omin silmin todistanut kahden pienen pallin poistamista. Eihän tuota oriina enää käsittelisi kukaan. Tarpeeksi hankala tuollaisena kuin nyt on.

Kouluttaminen oli pitkä rupeama. Sheepin vyön seudun alue oli niin mielettömän arka, että pienikin kosketus sai hevosen värähtämään. Käytin 3kk aikaa siihen että hevonen oli lopulta ratsastettu muutaman kerran pyöröaitauksessa. Kuinka monta kertaa satula lenti maahan ennenkuin se saatiin tiukattua, sitä en osaa kertoa. Käytin tunteja päivittäin, kaikenlaisia keinoja, parhaimmillaan kolme kertaa päivässä, mutta ei. Hevonen ei kerta kaikkiaan millään ikinä tottunut vyöttämiseen. Kun vyön lopulta sai kiinni, sitten kaikki oli ihan hyvin, hevonen toimi kuin unelma, täydellinen ohjasajettava ja ratsastettava, mutta vyöttäminen oli ihan kuolemaksi.

Kun Sheep oli ratsastettu muutaman kerran, päätin lähettää pojan laitumeen muutamaksi viikoksi. Samaan aikaan samaan laitumeen lähti naapurivalmentajalta vanhempi ruuna Flea, joka taisi näyttää Sheepille kaapin paikan. Sheep tuli laitumesta vähän tyynempänä poikana kuin sinne lähtiessään. Viikko töiden alun jälkeen Sheepin pystyi satuloida katoksella ja hypätä selkään ilman että hevonen kajahti yläilmoihin. Mikä helpotus! Jotenpa reenit alkoivat.

Tähän päättyy Sheepin tarina osa 1. Muuten menee liian pitkäksi tekstiksi, joten seuraavaa osaa Sheepin ensimmäisestä valmennuskaudesta saatte odotella hetken aikaa 🙂 Koitan saada pienen videonkin ladattua Sheepistä.