uutta projektia etsimään..

Toukokuisia terveisiä! Olen harkinnut Suomeen muuttoa tässä useamman kerran (en oikeasti!!!!) kun täällä on lämpötilat tippunut ja sateet alkaneet. Täällä siis mennään tiukasti kohti ankeaa talvea.. Toukokuu täällä on ollut kuulemma ennätyskylmä ikuisuuksiin.. Ylihuomenna pitäis tippua yöllä neljään asteeseen, huomenna ja tänä yönä tulee vettä taas vaihteeksi.  Että vähän käy kateeksi kun kaikki laittelee niitä ihania kesäkuvia ja Juhannusjuttuja sieltä Suomesta!

Spidermanin lähtötilanne, vinttikoira 🙂

kaunis spidie

hämis kuukausi sitten, niin komea 🙂 ja näyttää niin paljon paremmalta!

Paikallinen talvi ei kuitenkaan ole niin paha kuin Suomessa. Toisaalta olis kiva että olis lunta, mutta talvi täällä ei juuri Suomen kesää huonommaksi jää, toisina päivinä jopa paremmat kelit. Lämpötilat voi talvellakin olla päälle 20 astetta eikä ne yksittäisten öiden -1’C asteet  niin paljon harmita. Vesisateita riittää (tuollaisina päivinä olis kiva kun olisi siistissä sisätoimistotyössä!), mutta välissä on sitten ihan hienoja kelejä. Mulla on paha aavistus että tästä talvesta tulee runsassateinen.. ei oo vielä pahimmat sadekuukaudet päällä ja jo on tullut vettä ihan kiitettävästi.

Se niistä säätiedotteista.

Tallin asukkeja, harmaa Garyn polle (kisoissa huomenna) ja mulla reenissä oleva ”skippy” 2v ruuna,

Garyn kilpailematon 3v ruuna ”squeek”, mulla toistaiseksi reenissä myös, gary ottanee itselleen lähempänä starttia.

Garyn 3v ruuna ”bubble”, kärsii synnynnäisistä polvivaivoista ja lomailee tällä hetkellä

Viimeksi kerroin uudesta tuttavuudesta, Hämähäkistä. Oltiin jo tosi lähellä tositoimia, mutta koska näköjään mitään ei voi saada liian helposti, suunnitelmat meni päin puuta. Silloin kun hämis tuli taloon, arvelin että sillä on pienen pieni vanha vamma vas. etusen jänteessä (ilmeisesti kolahtanut joskus kun siinä on pieni pläntti valkoista karvaa), mutta en tutkinut sitä sen tarkemmin kun en nähnyt siihen syytä. Poni lähti laitumeen ja tuli takas talliin 6 viikkoa myöhemmin. Aloiteltiin reeni tosi hiljalleen, saatiin poika uusiin kilogramma lukemiin (lue: näyttämään hevoselta eikä vinttikoiraluurangolta) ja hiljalleen alettiin korjaamaan vanhoja kengitysvirheitä.

Alkuun hämiksen kaviot oli pahasti kipeät, mutta ajan kanssa päästiin niistä ylitse. Hevonen ei vieläkään tuntunut kympiltä käteen. Taivutettaessa reagoi molemmista vuohisnivelistä. Piikitettiin ennenkuin alettiin hiittaamaan viimeistelyjä. Hevonen ei senkään jälkeen tuntunut 100%. Mitään ulkoista vammaa, lämpöä, pulssia tms. ei enää tuntunut löytyvän. Hakkasin hetken päätä seinään. Alkuperäinen treenisuunnitelma pitkittyi entisestään. Pari viikkoa sitten vas. etusen vuohinen keräsi yllättäen nestettä, nousten ylöspäin jalkaa ja näytti että jänne olis reagoinut myös.

Mulla reenissä oleva 3v ”sarvikuono” tai omistajan mukaan ”prince”.

Skiphead! Skippyllä on reikä päässä 🙂 Taitaa järki karata päästä!

Kutsuin lekurin paikalle, jonka mukaan nivelessä on vaan tulehdus joka hoidettiin muutamassa päivässä pois. Noh, nesteen laskettua jänteessä näkyi yhä selvemmin paukama. Lekuri tuli taas tarkastamaan ja sanoi ”se on vaan paksua nahkaa, ei huolta ei toi mitään ole”. Luonnollisesti halusin uskoa lekuria vaikka mieltä kalvasi.. Olihan siinä selkeästi paksua nahkaa, mutta sen alla oli paukama. Varovasti jatkoin hevosen liikkuttelua, luottaen eläinlääkäriini. Parin päivän jälkeen kutsuin lekurin paikalle uudestaan ja vaadin jänteen skannauksen. Ja tittidii. Siinä meni mun tavoitteellinen rahantekokone. Hoidattamalla nyt olis 35% mahdollisuus (kalliilla keinoilla jopa 40-50%) saada jänne vielä kestämään kovaa reeniä, mutta ei ole riskin ja rahan arvoista. Kyllä vituttaa, en enää ikinä usko lekureita vaan kuuntelen mitä oma pää näkee ja vaadin hoitoa sen mukaan..  eniten vituttaa että itse menin uskomaan lekuria….. paksua nahkaa jep jep..

Halusin pitää Hämiksen itsellä ratsuna myöhemmin (jalka tulee kestämään perusratsujuttuja täysin mainiosti, mutta ei kovaa reeniä), mutta ajoitus ei vaan ole oikea. Joten poni lähtee myyntiin (ilmaiseksi hyvään kotiin) nyt ja jos ei sitä kukaan tuollaisena halua niin sitten 3-4kk laidunlomalle ja katsotaan mitä sitten tehdään. Jos olis kyseessä ilkeä tai millään tapaa huonotapainen hevonen niin laittaisin lyijyä silmien väliin. Spidie on kuitenkin aivan liian kaunis, ihana, luppana ja ihmisrakas enkelilapsi, joka ansaitsee löytää mukavan kodin jostain 🙂 Ja itsellä etsinnässä uusi projektihevonen…

Tältä spiderman näyttää tänään. Nyt on kertynyt vähän jo ylimääräistä painoa ja poika näyttää tukevalta, kun ei oo viikkon tehnyt mitään ja sitä ennenkin oli viirusta ja muuta jalkavaivaa jotka pysäytti reenamista.. Kuvassa näkyy hämiksellä on hämähäkin purema selässä !

Niin joo, Marttiponi masa-mainio löysi myös uuden kodin, onnea uudelle omistajalle! 🙂

Muutoin töissä on semirauhallista, ei mitään megakiirettä. Ihan muutaman päivän sisällä olis tosin 4 uutta varsaa aloitettava kouluttamaan, eli kohta on taas kiirettä 🙂

Töiden ohessakin on ollut tekemistä ja tapahtumaa, on ollut jos jonkinlaista kissanristiäistä. Käytiin muutamissa upeissa häissä, on ollut kihlajaisjuhlia, synttärikemuja ja vaikka mitä.

Siinäpä jotain kuulumisia lyhyesti, sori oli tarkoitus kirjoitella enemmänkin mutta alkaa olla nukkumaanmenoaika 🙂 Ensi kertaan, moikkelis vaan!

Cookie, mulla väliaikasesti tallissa kun hevosen oma reenari on reissun päällä. Tää on parempi hevonen, voittanut useita lähtöjä!

Maaliskuussa käytiin muutamissa häissä, tässä yksi kuva 🙂

What’s happening in the land Down Under?

Riding: The art of keeping a horse between you and the ground. ~Author Unknown

Joo joo joo. Ikuisia lupauksia blogin kirjoittamisesta. Totuus on että rutiniinomaisesta arjesta on tylsä ja vaikea kirjoittaa loputtomiin tekstejä ja vielä saada ne muotoiltua niin, ettei lukijat luovuta ensimmäisen kappaleen jälkeen. Silloinkin kun jotain jännenpää tapahtuu, ei sitten yleensä ole aikaa näpytellä. Lisäksi yritän pitää tämän blogin edes suunnilleen aihepiirissään, enkä tehdä tästä mitään ”mitä puin tänään päälle”- tai ”mitä tein tänään ruoaksi” blogia.

There is something about the outside of a horse that is good for the inside of a man. ~Winston Churchill

Tässä sellainen nyt kuitenkin on. Tylsääkin tylsempi, tavallisen arjen blogiteksti. Mitään huumoripläjäystä ei ole luvassa, joten eteneminen omalla vastuulla.

Miksi innostuin nyt sitten kirjoittamaan? Sähkökatkos. Kuukausi sitten paikallinen sähköyhtiö ilmoitti joutuvansa vaihtamaan jotain tolppia tässä korttelissa, joka tarkoittaisi sähkökatkosta. Minä tietysti unohdin tuon tyystin. Ajelin töistä kotiin ja näin ihan kodin kulman takana jonkun työmaan, mutta oletin sen liittyvän uusiin rakenteilla oleviin taloihin. Seuraavaksi ihmettelin miksei autotallin ovi aukea. Painoin ja painoin nappeja, ovi ei liikahtanutkaan. Vihdoin palaset loksahtivat paikoilleen pääkopassani ja muistin mistä oli kyse.

Muutaman kerran tultua käytyä rannalla hevosen kanssa, se on vasta elämää! 🙂

Jätin auton pihatielle ja marssin etuovesta sisälle. En käytä etuovea kovin usein, joten yllätyin miten täynnä tuulentuomaa roskaa (pääasiassa puiden lehtiä) meidän oven edusta olikaan. Siispä myöhemmin tänään joutunee tarttumaan luutaan.. Heti sisälle astuttua tunsin kuinka lämmin siellä oli, tietenkin, ilmastointi ei toimi ilman sähköä. Ja pimeää, tietenkin, valot ei toimi ja kaihtimia ei voi avata tai talo muuttuu saunaksi alle puolessa tunnissa. Nälkä kurni mahassa. Koko aamun on tehnyt kovasti mieli täysjyväpaahtoleipää, joten pistin leivät paahtimeen. Turhautuneena tajusin etteihän sekään vimpain toimi ilman sähköä. Jospa grillaisi uunissa, no eihän sekään toimi.

Avasin jääkaapin, ei valoa. Nappasin nopeasti mehutölkin. Ei passaa pitää jääkaapin ovia auki ennenkuin sähköt palaavat, sillä ei tiedä miten pitkään siinä menee ja tämä talo voi lämmetä näissä helteissä hyvinkin paljon ennen sitä. Jääkaappi ja pakastin täynnä tavaraa, ei olisi kiva nähdä kaiken menevän pilalle.

Tämä rukoilijasirkka vakoili auton sisäkatossa pääni yläpuolella kun ajelin kotiin yksi päivä..

Söin pari hedelmää ja välipalapatukan. Mietin mitähän sitä sitten tekisi. Totutusti avasin koneen, vain tajutakseni ettei nettikään toimi. Kaikki tekeminen mitä keksin kotona, vaatisi sähköä. Tarvitsisi pestä pyykkiä.. myöhemmin siis. Imuroida pitäisi..myöhemmin siis. Kun ei muutakaan houkuttelevaa tekemistä ole, päätin kokeilla koneen akun kestävyyttä ja kirjoittaa blogia.  Loppuunkuluneesta akusta ei ollut pitkää iloa, joten teksti jäi kesken ja myöhemmin jatkettavaksi. Päiväunien aika.

Mitä on tapahtunut viime aikoina?

yritin saada Marttia laukkaamaan.. ravia vaan tössytti menemään!

Suoraan sanottuna ei mitään ihmeellistä. Käytiin taas porukalla yks päivä Serpentiini Putouksella löhöämässä. Minä toin mukana pienen kylmälaukullisen eväsruokaa ja yritin niillä pakkosyöttää muita. Useimmat olivat tulleet vain nauttimaan prosenttipitoisia eväitä, eikä hedelmät ja naposteltavat ensin meinannut tehdä kauppaansa. Mutta kun oltiin useampi tunti siellä oleskeltu, taisi nälkä tulla muillekin ja pääsin vihdoin eroon eväistä. Osa porukan pojista leikkivät venäläistä rulettia hyppimällä n. 15m kallion jyrkänteeltä alla olevaan vesiputouksen muovaamaan lätäkköön. Hulluja ne on, mutta hengissä ne selvis. Kiva päivä, kotiinviemisinä lievästi punottava iho.

Yhtenä sunnuntaina suunniteltiin lähtöä Pinnacleseille (kuvia), mutta tietysti luonnolla oli omansa sanottavana. Pohjoisesta merellä teki tuloaan tason 4 syklooni(alueellinen nimitys hurrikaanille, tuulennopeus jopa noin 200km tunnissa), joten oletettavasti pohjoiseen päin mentäessä keli oli tuolloin jokseenkin surkea.. reissu siirtyi siis seuraavaan kertaan, sitä odotellessa.

Harjoitusestekilpailut viime sunnuntaina. Hienosti meni, hypättiin 60cm ja 75cm

Piti ensi viikonloppuna lähteä tyttöjen kanssa ”roadtripille”. Ensin kohti ”Aaltokiveä” ja sieltä etelärannikon kaupunkiin nimeltä Albany yöksi. Seuraavana päivänä oli tarkoitus ajella rannikkoa pitkin takaisin Perthiin. Huollatin autoa 2 viikkoa sitten, mutta he antoivat vaan listan mitä pitää korjata, eivätkä sitten syystä tai toisesta kuitenkaan korjanneet listaamiaan vikoja. Onneksi ei ole kyse kuin kolmesta pikkuasiasta, mutta kaikki sellaisia, että olisihan ne kiva saada kuntoon ennen matkaa.

Niin joo, ne ketkä ei oo muuta kautta tiennyt, mulla on vaihtunut auto, ajelen nykyään sinisellä fordilla. Se on malliaan Territory, joka on siis ilmeisesti vain Australiaan suunniteltu malli. Nelivetoinen, syö kuin isompikin hevonen, vetää kahta hevosta riittävän mukavasti, ei liian iso. Ei varsinaisesti maasturi, mutta ei ole farmarikaan. Sellanen naisen näppärä vetopeli. Ikää mokomalla ei ole kuin 8 vuotta, joten tuolla pitäisi olla vielä paljon käyttövuosia jäljellä.

Palataan siihen roadtrippiin ja auton huoltamiseen. Niin, yritin heti seuraavana päivänä buukata samaan paikkaan aikaa, että korjaisivat ne viat sitten. Ei vastausta yli viikkoon. Laitoin uudestaan niiden nettilomakkeella viestiä. Nyt vastasivat vaan että edellisellä huololla on 6kk/10 000km takuu. Selvä homma, mutta entäs ne viat mitkä pitäis korjata? Noh, meinasin jo että en mene ko. puljuun takaisin, mutta tänään oli tullut varausvahvistus. Auto huoltoon huomiselle.

Noh, autojutut sikseen. Reissu kuitenkin peruuntui tällä kertaa, ei tosin autoriippuvaisista syistä. Katsellaan kuukauden päästä uudestaan.

Marttiponi osana katrilliohjelmaa kisoissa, meidän joukkue voitti tietysti!

Tuhma poni!

Töissä on ollut hiljaista jo jonkin aikaa, aina tähän aikaa vuodesta tuntuu olevan. Ensi kuussa on kuitenkin suuret huutokaupat ja sadat uudet vuosikkaat tulevat pian koulutettavaksi. Tietysti kaikki haluavat ne koulutettua samanaikaisesti. Tyyntä ennen myrskyä, niinhän se taitaa olla. Kun koulutettavia varsoja ei ole ollut kuin muutamia, olen koittanut haalia ”pre-trainereitä”, eli hevosia jotka tulevat mulle pohjakuntoreeniin, ennen kuin siirtyvät niiden viralliselle valmentajalle.

Hevosen isoimpia hyppyjä tähän asti

En ole varmaan muistanut mainita myöskään, että vaihdoin talliakin tuossa jo jonkun aikaa sitten. Talli missä ennen pidin hevosia, sai uuden vuokralaisen, joka oli valmis vuokraamaan koko pytingin, joten minun tuli etsiä uusi paikka, enhän itse tarvinnut kuin alle puolet karsinoista. Siirryin siis Garyn talliin.  Tilat eivät ole aivan niin hehkeässä kunnossa, mutta onpahan 6 isoa ulkojaardia, ja karsinoita 4, eli hevosia mahtuu tarvittaessa enemmänkin. Pyöröaitaus löytyy pihasta myös, tosin sekin on hieman levinneessä kunnossa, joten oikeasti hankalien tapauksien kanssa on mentävä kuitenkin takaradan pyöröön.

Isoin este mitä Marttiponi on hypännyt. Lisää tiedossa!!

Mun ratsuponi kulkee ja kehittyy oikein kivasti. Nyt on innostuttu hyppimään esteitäkin. Kovin rohkea ei poni ole, sillä kaikki uudet kummajaisesteet tullaan näyttävällä kiemurauralla kohti. Voipi kuitenkin olla että päädyn myymään ponin muutaman kuukauden sisällä. Sen vanha vamma vasemmassa takasessa estää tuomasta takapäätä alle, mikä tarkoittaa että tiilimuuri kolkuttaa nurkan takana niin koulu- kuin esteratsastuksen edistymisen tiellä.

Uus heppa on jo kiikarissa (kunhan se lopettaa kilpailemisen), mutta sitäkään tuskin tulee mun pysyvää hevosta. Se on kiva kaikin puolin, mutta sekään ei ole kovin iso, suunnilleen samaa koko luokkaa Marttiponin kanssa (n.160cm). Itsellä kun on pituutta, olisi kiva löytää hevonen joka itseasiassa näyttää hevoselta kun istun selässä.

Perjaatteessa olen sellaisen löytänytkin. Viimeiset 5 viikkoa laitumella viettänyt uusi tuttavuus ”Spiderman” tulee ensi viikolla takas töihin. Mutta noin 170cm säkäisellä Spidiellä on vielä jokunen startti toivottavasti juostavana, ennenkuin ruunalla edes ajatellaan ratsujuttuja.

Spiderman! Spidiestä lisää myöhemmin.

Toistaiseksi kuitenkin Marttiponi pysyy tallissa, käydään muutamissa estekisoissa ja ehkä vielä jotain koululuokkiakin. Onpahan jotain tekemistä.

Siinäpä meikäläisen elämää tällä erää. Ei kovin mielenkiintoista, samaa rutiinia päivästä päivään. Ens kuulla olisi kaikenlaista tekemistä, Marttiponin kanssa valmennuksia, kisoja, laukkahevosten huutokaupat, ratsuhevosten huutokaupat, (mitään en osta, käyn vaan katsomassa!) yms. Ensi kuun aikana pitäisi koittaa saada itselle virallinen valmentajalisenssi…..  Maaliskuun lopussa odottaa kolmet häät joihin pitäis mennä, kaikki 7 päivän sisällä, lisäksi huhtikuun alussa olisi neljännet häät. Tiedossa on siis häävieras -mekkojen metsästystä..

Nostan hattua, jos joku ylipäätään jaksoin lukea tänne asti. Lopetan tähän ennen kuin tästä tulee romaani. Nähdään taas, toivottavasti hieman pikaisemalla aikavälillä. En lupaa, mutta yritän ensi kerralla kirjoittaa jotain kehittävää. Ideoita?

Salainen napapiiriloma

Whaat they sell VB in Finland?

SHHH!! Don’t tell anyone!

Puuduttavaa paikallaan istumista ahtaissa penkeissä. Järkyttävä päänsärky joka kävi niin kovaksi, että piti tyhjentää vatsalaukku. Yäk. Lisää paikallaan istumista. Joku otti liikaa nappeja ja alkoholia ja melkeen kuoli. Kuuluttivat onko lääkäriä sattumalta paikalla. Pari löytyi. Tais selvitä hengissä.

Vääränpuoleinen liikenne. Paljon joulukuusia ja valkoisia puita.

Kaikki puhuu Suomea.

SUOMIIIIII!!

Me ollaan käyty lomalla viimeksi vuosi sitten Vietnamissa. Nyt on jo pidemmän aikaa suunniteltu Suomen lomaa. On aika esitellä mies Suomessa ja tietysti tavata ihmiset joita ei ole kahteen vuoteen nähnyt. Hetkinen. Meidänhän piti tulla vasta viikon päästä?

Yllätyyys! Pamahdettiin Suomen kamaralle jo viikko aiemmin, on ihana nähdä ihmisten ilmeet kun he eivät ole uskoa silmiään ja istuvat pyllylleen. Päätettiin tulla kaikessa hiljaisuudessa jo ihan sen takia, että saadaan varmasti viettää pari päivää ihan rauhassa ja vaan rentoutua. Edessä on paljon tuttujen ihmisten tapaamisia ja kaikkea muuta, joten on ihana saada ladattua akut valmiiksi.

Lento laskeutui Suomeen kukonlaulun aikaan torstaina. Saatiin yllätävän hyvin nukuttua joten kun oltiin asetuttu sijoillemme, mentiin yhteen merellä olevaan saareen hieman lenkkeilemään. Brad ikuisena kaupunkilaisena ”iiiyyk vettä, mutaista, märkää iyyyk”, ”iyyk hämäkki, iyyyk hämäkin seitti” . hahah.

Käytiin Helsingissä pyörähtämässä ja löydettiin Aussi baari ja niinpä tietysti – sinne jumahdettiin.

Lauantai otettiin suunta kohti ”Savonmuata”, tai siis mummonhan sinne piti mennä, mutta saatiin äiti ja isäpuoli yllätettyä aivan totaalisesti! Sunnuntaina oli vuorossa Kunkkuravit Mikkelissä.  Kyseessähän oli mun ekat kunkkuravit ja täytyy sanoa että normaalit st michel ravit on paremmat, niissä on parempi tunnelma! Kukaan ei sitten vedä pottua nokkaan tai hernettä nennuun, toi on mun mielipide!

Tänään otetaan rennosti, näytän Bradille vähän paikallisia maisemia ja nautitaan lomasta. Sain auton alle, katotaan kuinka kauan kestää ennenku yritän väärälle puolelle tietä…. hihiii 🙂

Ascot video flyer