2014

Daisy

Nyt ette kyllä usko tätä todeksi! Uusi blogi alle viikossa! Mua varmaan koskee päähän tai jotain.

Sheep

Viimeksi kirjottelin Daisyn sairasteluista. Verikokeet tuli takas ja viirushan sillä on. Eikä ilmeisesti mikään ihan yleisin viirus vaan lekurin mukaan joku epätavallinen ja erittäin ärhäkkä viirus keuhkoissa. Lekuri antoi vahvat antibiootit ja kielti minkäänlaisen liikuttamisen ensimmäiselle viikkoa ja nyt ens viikolla otetaan uudet verikokeet, toivottavasti jo vähän parempaan suuntaan olis menossa. Meidän ”onneksi” virus saatiin kiinni ilmeisen alkuvaiheessa.

Kunhan verikokeista alkaa näkyä että Daisy on paranemaan päin, se lähtee sitten laitumeen toipumaan. Sen jälkeen pariksi viikkoa vesikävelytyskoneessa ennen kuin tulee takas kotiin reeniin.

Sheep on huomenna menossa 1000m koelähtöön, mutta ihan sellanen rauhallinen ajo vaan mennään opetusmielessä ja sen jälkeen pääse pikkumieskin laitumeen muutamaksi viikkoa. Kirjoittelen seuraavassa postauksessa koelähdön (trialin) jälkeen Sheepistä enemmän.

Tässä viikon aikana on touhuttu kaikenlaista. Nooran (meidän aikaisempi kämppis joka on nyt suomessa evakossa) sisko Niina on ollut täällä parin viikon lomalla ja Niinan kanssa käyty vähän siellä sun täällä. On käyty Kings Parkissa drinksuilla päiväsaikaan ja toisena päivänä uudestaan ihailemaan maisemia pimeän aikaan. En koskaan kyllästy Kings Parkkiin ja sen näkymiin.

Perth Kings Parkista kuvattuna. Ostin muuten muutama kuukausi sitten uuden puhelimen, Nokia Lumia 1020 jossa on 41megapikselin kamera. Tosi hyvää jälkeä jättää kamera, nyt on järjestään kaikki blogikuvat on otettu mun puhelimella.

Kiertoajelulla on käyty vähän kaikkialla muutenkin, on kierretty biitsit, Hillarys, City Beach, Scarborough ja Cottesloe.

City Beach, ravintola/kuppila, ei hullummat näkymät!

selfies

Niina city beachillä ravintolassa!

kesä, australia, beach, olut!

Niina City Beachillä

Yhtenä iltana ajeltiin ”mäille” jotka on melkeen vuorenkokoisia järkäleitä näin suomalaisittain katsottuna, etenkin kun Perthin alue on muutoin melko tasaista ja laakeaa. Korkein kohta taitaa nousta reiluun puoleen kilometriin. Matkalla löydettiin ”Core Cider House” jonne aiotaan palata vielä joku päivä lounaalle ja maistamaan heidän siidereitä. Illan pimetessä otettiin suunta kotia kohti. Silmä jälleen saa levätä kun laskettelee mäkiä alas, maisemat on mitä upeimmat. Matkalla nähtiin myös kolme kengurua jotka pomppivat tien ylitse! Tähän kaupunkiin ei koskaan kyllästy.

Swan Valleyssä käytiin viime sunnuntaina mastelemassa viinejä, juustoja ja suklaata. Samalla käytiin lounastamassa erittäin leppoisalla (mutta yksi suurimmista!) Oakover viinitilalla. Kotiin ei taaskaan päästy ilman että ostin yhden pullon vinkkua. Lancaster on yksi minun lemppari viinitiloista, tällä kertaa matkaan tarttui jälkiruokaviini ”Late picked Chenin” vuosimallia 2011. On se harmillista kun sattuu asumaan vartin ajomatkan päässä sadoilta viinitiloilta….. 🙂

Oakover viinitilalla rentoutumassa!

Oakover viinitilan edustaa.

Eilissä iltana käytiin vielä syömässä illallista Outback Jacks ravintolassa. Paikka on tehty sellaiseen ”perinteiseen” maalaisaussityyliin sisustaen. Tarjolla kaikkien perusruokien lisäksi kengurua, emua, buffaloa, krokotiiliä, kamelia ja rohkeimmille jotain jättitoukkia….hmmmm. Kengurua on tullut itse syötyä paljon ennenkin, joten päätin kokeilla buffaloa. Erittäin maistuvaa lihaa, erittäin herkullinen ateria. Buffalon lihaa on vaikea kuvailla, se on punaista lihaa mutta ilmeisen vähärasvaista. Jonkin verran sitkeää, mutta ”samettisen” täyteläinen. Heh. Jätän nää ruoka-arvostelut jollekin muulle.

Uudenvuodenpäinä oli isot kisat Ascotissa, Perth Cup on yksi suurimmista kisoista täällä. Siitä en kirjoittele enenpää, kuvat saavat puhua puolestaan!

Gimmat poseeraa 🙂

Sheep keskittyi lähinnä mun mekon syömiseen.

vielä toinen pakollinen parisuhdekuva… käytiin casinolla kisojen jälkeen!

Bradin leikkimielinen(??) uudenvuoden lupaus oli ettei se anna mun ostaa uusia hevosia tänä vuonna. Hehheh. Ei edes viikkoa päästy vuonna 2014 kun perjantaina mulle tuli talliin uusi 5v harmaa täykkäriruuna ”JJ”. JJ on juuri lopettanut kisauransa ja mä sain sen ilmatteeks tarkoituksena uudelleenkouluttaa se ratsuksi ja myydä sitten eteenpäin jonnekin kivaan kotiin kun se osaa perusjutut. Mä luulen että tuo Bradin toive olla hankkimatta uusia hevosia tulee musertumaan kovin… Eipä se liian tosissaan voinut olla 😉 Tulevissa huutokaupoissa on parikin varsaa mitä aion käydä katsomassa ja hei, tää vuosi on vasta alkamassa, sitä ei koskaan tiedä mitä tie tuo tullessaan!! 🙂

U’re stuck with me now!

Twenty years from now
you will be more disappointed
by the things you didn’t do
than by the ones you did.

Explore. Dream. Discover.

~Mark Twain

Hei taas pitkästä aikaa! Tässä sitä juttua taas tulee ja nyt tuleekin urakalla. Työn alla on parikin blogikirjoitusta, joten pysykää ”kuulolla”! Yleensä saan sanoa ettei mitään sen ihmeellisempää tai erikoisempaa ole tapahtunut, mutta nyt tässä ”minun tarinassa” on hypätty useampi aukeama eteenpäin. Aloitetaan uutisoimalla ehkä kaikkein vaikuttavinta asiaa, joka koskee minun elämän suuntaa tästä eteenpäin.

Otsikko ”U’re stuck with me now!” on lähinnä tarkoitettu paikallisia ausseja varten, sillä nehän ei saa mua tästä maasta enää pois vaikka haluaisivatkin. Pitkän ja uuvuttavan paperiruljanssin jälkeen helmikuun 2012 lopulla minulle myönnettiin väliaikainen pysyvä oleskelulupa Australiaan. Hankala sanayhdistelmä ”väliaikainen pysyvä” siis tarkoittaa, että minulla on nyt pysyvä viisumi, mutta tästä seuraavat 2 vuotta sen on niin sanotusti väliaikainen pysyvä.. Siis jos vaikka muuttaisin mieltä tässä kahden vuoden aikana, että en haluaisikaan jäädä Australiaan, niin tämä kyseinen oleskelulupa voidaan peruuttaa. Ja kahden vuoden jälkeen sitten se lähes automaattisesti (pientä vaivaa pitää taas nähdä papereiden kanssa) muuttuu ”pysyväksi pysyväksi”, jota ei multa oteta pois enää millään.

Mutta siis mitä, täh, missä, milloin, kuka? Milloin tämä kaikki tapahtui ja tippuiko joku kärryiltä?

Ensin lienee syytä selitellä hieman taustoja, asioita ja tapahtumia joita en ole aiemmin paljon kommentoinut. Olen välttänyt kirjoittamista sen tarkemmin kun asia on koskenut yksityiselämääni, mutta en näe syytä miksen voisi sitä tässä raottaa.

Ascot Racecourse

Elämäni Australiassa on vakiintunut siis pysyväksi. Reilut kaksi ja puoli vuotta sitten tänne tullessani en osannut aavistaa, miten ja minne elämä vielä kuljettaa. Tarkoitushan oli palata kiltisti takaisin Suomeen opiskelemaan jne. Niin kuin kovin usein näissä tarinoissa, toisin kävi. Mitä pidempään asuin täällä, sitä enemmän ihastuin, rakastuin ja juurruin tähän maailman eristäytyneimpään suurkaupunkiin. Voin puhua tähänastisen elämäni parhaista vuosista, jotka ovat vasta alkaneet. Ilmapiiri, ihmiset, kulttuuri, ilmasto ja niin edelleen ovat tässä kaupungissa jotain mistä nautin. Nautin elämästäni. Olisin etsinyt keinon saada pysyvä oleskelulupa keinolla millä hyvänsä, vaikka elämääni ei olisi koskaan kaksilahkeista ilmestynytkään.

Lyhyesti: the Kaksilahkeinen

Tapasin Bradin jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun alkujaan asetuin Australian maaperälle. Kukaan ei uskonut, että siitä mitään tulisi, olinhan lähdössä takaisin Suomeen ja Brad lähdössä reppureissaajaksi Eurooppaan. Suhteemme kuitenkin syveni, ikään kuin vahingossa. Lopulta koitti päivä kun minun oli määrä palata kotimaahani ja tiemme erkanivat. Pidimme kuitenkin yhteyttä koko ajan kaikesta huolimatta. Kävin tapaamassa Bradiä Lontoossa ollessani Suomessa, ennen kuin itse palasin pian

takaisin Australiaan. Lähes vuosi kului ja tuli päivä jolloin Brad tuli takaisin kotiin. Kotiinpa hyvinkin. Reilu vuosi sitten Brad muutti kimpsuineen asumaan saman katon alle (:

Brad ja minä viettämässä viikonloppua Margaret Riverillä

Vuoden 2012 alussa alkoi uuvuttava paperisota täkäläisen maahanmuuttoviraston kanssa. Tai, ei kai sitä sodaksi voi sanoa, mutta valtava paperityömaa se oli. Tuo aika ennen pysyvän oleskeluluvan myöntämistä oli ehkä elämäni stressaavinta aikaa. Erilaisten todisteiden, todistusten, lausuntojen, kymmenien kopioiden, valokuvien yms. jälkeenkin sai vielä jännittää, että kaikki tarvittavat tiedot olisi kasassa. Oleskeluluvan saaminen merkitsi äärimmäisen paljon ja olikin erittäin helpottavaa lopulta kun posti toi piristävän kirjekuoren.

Näppärä on voinut jo tajuta, että olen tosiaan jäämässä Australiaan pysyvästi. Koskaan en sano ”ei koskaan”, eli en mene vannomaan että koko loppuelämäni asun Perthissä, mutta jossei täällä niin missä, on eri asia. Kuitenkin tällä hetkellä olen asettumassa aloilleni avokkini kanssa täällä.

Onneksi nykytekniikan kanssa maapallo tuntuu pienemmältä. Skype, facebook ja muut keinot kuten tämä blogi helpottavat yhteydenpitoa sukulaisiin, ystäviin ja tuttuihin Suomessa. Ketään en ole enkä aio unohtaa. Aika ero ja minun hyvin poikkeavat työajat vaikeuttavat yhteydenpitoa ja tunnustan että olen ollut toisinaan jopa surkea pitämään yhteyttä (antakaa minulle selkäsauna kun seuraavan kerran nähdään). Lupaan parhaani mukaan kuitenkin olla yhteydessä ja tulla käymään Suomessa tasaisin väliajoin. Ja niin, saa täälläkin tulla käymään jos ikävä yllättää 🙂 Meillä on pari ylimääräistä makuuhuonetta, joten majapaikka on jo valmiina, sekä nykyään lentäen pääsee yhdellä vaihdollakin!

Nähdään taas!

Rakkaudella, Jessi

(Seuraavassa blogissa kerron uusista työkuvioistani. Sitä odotellessa… eläkää ja tarttukaa unelmiinne, mikään ei ole mahdotonta jos tarpeeksi haluaa!)